No joojoo, tiedetään, tiedetään, kuuluu tuttu ääneni. Niin, jos saisin päättää, valmentaisin, leikkisin ym. naperoiden kanssa, mutta elettävä kuitenkin on. "Ei enää elätä isäni pitkät pellot...."
Ajattelin, että tänään pesistä, mutta hornetit ja naperot vetivät puoleensa, ja huomatkaa: TEIN JALKAPALLOSSA YHDEN MAALIN. Se meni näin: Oli kulmatilanne, ja syötin viereen... antaa olla. Siis kompromissi päivä, mutta pesis vai hornettien katsominen sateessa? No ei ollut vaikea valita.
Täydellinen päivä päättyi erään tokaisuun, joka lukee otsikossa. Ja lause jatkuu, eräs tulee sen huomaamaan, kun lähipiirissä tapahtuu ehkä jotain. Ei meille, mutta kuitenkin. Piste.
Saan kuulemma tietää kun asia varmistuu. En vielä. Ei se mitään. En mä haluakaan tietää, EN. Äärettömän hyvä fiilis näin odotellessa, ja ulkona sopivasti sataa. IHANAA, IHANAA, IHANAA. Nurmikot saavat vettä ja linnut löytävät helpommin matoja. No toisaalta matokanta vähenee, joet tulvivat, ihmiset vilustuvat, talojen katot vuotavat...
Juu, parempi lopettaa, ja aloittaa viikko puhtaalta pöydältä. Niin, se kyllä nyt vaatii yhden sanan:
***** (Onpa vaikeeta arvata)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti