Noi työkaverit, huh. Sitä ryhmää tulee kyllä ikävä, se nauru, ja se mille nauretaan on ihan posketonta läppää. Kuulemma kamuille tulee ikävä mun älyttömiä, uskomattomia juttuja. No joojoo, enhän ollut kahteen päivään oikein repäissyt mitään, mutta sitten... Työkaveri sanoi, ettei kahvi ole oikein maistunut töissä. No ei ole ihme ettei toisillakaan, kun on ollut kesäloma. No just, sain tunnustusta, että kato, se heräs. Mutta täytyy muistaa, millaisen porukan kanssa liikun. Oli pakko lohkaista. Tämän viikon saan vielä nauttia heidän seurasta. Ja aina kun vitsaillaan sillä, että töissä on hauskaa, että en minä täällä palkan takia ole. Melkein voisi sanoa noin. On se ihmeen paljon auttanut taas töihin palaamista, kun on mukavat kamut vierellä :).
Juu, mä yritän, yritän, ja yritän sopeutua erääseen tilanteeseen, mutta en näköjään millään pysty. Taas meni v*tuiks koko tapaaminen. Ja tiedän, että se on meikäläisen typeryydestä kiinni, mutta ei vierellä olijatkaan helpota tilannetta yhtään feikkaamalla tekopyhiä enkeleitä. Meitsi tarvitsee nyt rauhaa, joten oikein paljon lenkkejä, kuntosalia, uintia, töitä... Eiköhän näillä taas pötkitä vähän aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti