Persoonallisuustyypit

Nyt en ala luettelemaan kaikenmaan tyyppejä, enkä varsinkaan niitä "oikeita" persoonallisuustyyppejä. Päivän aikana meikäläinen tutkiskeli itseään, siis joojoo ;), miten muutun erilaisten ihmisten seurassa. Se ei olisi suotavaa, mutta näköjään pakollista. Meikäläisellä ei ollut valmista sabluunaa, tyypit ilmestyi vähän kuin plötsligt (apua, Ahvenanmaan reissu teki todellakin tehtävänsä).

Eka tyyppi. Juttu luisti ja meikäläinen tunsi, että nyt on hyvä olla. Ei piinaavaa hetkeä. Olin nähnyt tyypin muutaman kerran, joten siinä mielessä, aivan loistava seura. Meitsi oli oma itsensä ja viihtyi.

No sitten toinen, argh. Tää on nyt sellainen tyyppi, joka yrittää vääntää sit juttua, vaiks ei olisi tähdellistä asiaa. En nyt väitä, et mulla on tähdellistä ja vieläpä "asiaa", mutta juttelee nyt mun kanssa jotain diibadaabaa vain sillä verukkeella, että joku muukin näkee, että mä juttelen sille. Huh. Viimeinen sinetti oli lopputuijotus, kun ei ole asiaa, mut ei myöskään lähde pois mun naamani edestä. No meikäläinenhän muuttui heti kertalaakista. Olin hyvinkin asiallinen, vaikka päässä kiehui. Tiedätte varmaan sellaisen fiiliksen, kun paskakärpäset pörräävät pään ympärillä. Tekisi mieli läpsäistä, mutta ei viitsi likastaa käsiä.

Ja kolmas tyyppi. Taas meikäläisellä oli vastassa erilainen persoona. No työpaikan suolahan on juoruilu, josta en pidä. Mutta nyt viime aikoina on ollut herkullinen tilanne. Vuoromme on nimittänyt tyypin pikku johtajaksi (on raakaa, myönnetään). Tyyppi ei itse tiedä tätä, ja en oikein ole pahoillaankaan hänen nimittelystä ja haukkumisesta. Tyyppi näet on ennen haukkunut muita työntekijöitä ja tämä on talon "aivot". Jos hän ei tiedä jotain, niin ei kukaan muukaan. Lörppö mikä lörppö. No nyt tää tyyppi tuli meidän osastolle, ja arvatkaa ollaanko me pompoteltu tyyppiä. Ja turha yrittää, että pyytäisin anteeksi. Mukavasti meni taas yksi työpäivä. Eli meikäläinen muuttuu tyypin seurassa. Niin iloinen enkeli sen seurassa, mutta piikittävä kaksinaamainen paskiainen tyypin selän takana. Mutta muistakaa: silmä silmästä hammas hampaasta. Ilmankos mun hampaat hupenee...

Jos tästä nyt jotain johtopäätöstä vetäisi, niin feikkailu on ihan perseestä. Täytyy vaan hengailla sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa homma toimii ja saa olla oma ittes. Aina se ei ole mahdollista, mutta yritetään.

On pakko suoda itselle myös feikkailun maailma. Näin pysyy rauha ihmisten kesken ja hyvä tahto. Äkkiä nukkumaan, ettei näitä värssyjä tule lisää.