Uuden alku?

Nonni. Tuli tossa taas taannoin mietittyä elämää. Sen raakuutta eli mitä se on ottanut, mitä se on antanut ja mitä "herkkua" tulevaisuudessa on tulossa. Noku taas pärähti itku, nii ei se tulevaisuus todellakaan herkkua ole. Meikäläinen on nyt alkanut avautumaan ja puhumaan tärkeistä asioista ihmiselle, joka on aina ollut läsnä, mutta ei ole tiennyt tämän ajatuksista yhtään mitään, näköjään. Nyt se sit ymmärtää mua (kait), ja elellään sit sen kertomani asiani kanssa. On se hienoo, et joku ymmärtää, koska mä en ymmärrä sitä tai ymmärrän, mut oon täysin eri mieltä. Onhan se typerää, koska se on just se asia, jonka takia se on mun tukena, mut mä en sen. Kuinka suvaitsevainen olenkaan, huhhuijaa.

Olen aika hyvin selvinnyt viiden vuoden takaisista traumoista, mutta nyt on saakutin herkkä jokaiselle iskulle ja vastoinkäymiselle. Tässä taannoin tuli taas ohjelma: Inhimmillinen tekijä, Elossa!. No joo, aika ristiriitainen juttu. Kun on käynyt sellaisen ruljanssin, ja miettinyt asiaa, että kumman ottaisi kuoleman vai kärsimyksen, nii voin sanoa kyllä se kuolema houkutteli. Mutta hei hetkinen, en tarkoita oman käden kautta tapahtuvaa tekoa, vaan juuri sitä hetkeä, kun päästä tulee pari tippaa verta, ja tiputus vaan tihenee. Juuri silloin mietti suu täynnä paskaa, että voisiko tästä tilanteesta päästä pois ja sulkea vain silmänsä. Jotenkin luuli, ku pää vuoti, ettei mitään olisi enää tehtävissä. Ja se olisi ollut mulle fine, oikeesti.

Sen vuoksi toi elossa julistus tuntuu jotenkin tyhmältä. "Elämässä pitää tehdä kaikkea, jottei sitten haudassa kaduta. Olisit sentään onnellinen kun saat elää ja etc. muuta (anteeksi) soopaa." Pysyvän vamman kanssa eläminen ei ole helppoa, joten en nyt tiedä lohduttaako tällaiset kliseet. Ja ei se kuolema nii kamalaa ole (ei kyl oo kokemusta ku tässä olen) versus kärsimys. Nii ei itselle, mutta...

Juu, meikäläinen oli silloin valmis jäämään montun pohjalle, mutta... Läheisten, ystävien ja muiden tuttujen huoli pisti tämän yrittämään kärsimättä mistään mitään vaikka kärsimystä olikin. Tää biisi jäi elämään meitsin tunnarina: Teuvo. Juu, vitsihän se oli, ja myöhemmin selvisi, että se oli mun kuori. Mut juu, mullekin tekee tiukkaa toi läheisten menehtyminen. Joten siitä päästäänkin tähän aasinsiltaan, että Elossa! Läheisten takia, koska mullekin he ovat niin rakkaita ja tärkeitä.

Ja ei tää elo täällä hassumpaa ole, varsinkaan nää viimeiset kolme vuotta. Luvassa on jännittäviä aikoja uudessa kodissa, uudessa ympäristössä, ja toivottavasti uudessa seurassa, vaiks vanhakin seura on erittäin jees. Ja uusi minä on tilauksessa. Ei siihen en suostu, sori.

Seuraillaan tilannetta...