Menneisyyden haavoja ei kauhean mieluusti avaisi. Varsinkaan silloin kun ne eivät ole mieluisia. Mutta nyt otin riskin, ja kurkkasin yhden laastarin alle.
Ja sieltä löytyi... WOW. Mihin nää vuodet ovat vierineet. Molemmat lähtivät aikoinaan karkuun ankaraa maailmaa, mutta kumpikaan ei tiennyt, että toinenkin ajatteli samalla tavalla. Nyt sitten vuosien jälkeen vähän raotettiin laastaria, ja molemmat myönsivät, etteivät halua puhua siitä enempää. Samanlaiset fiilikset nääs.
Meillä oli hurja pakomatka, ja nyt me sitten pidetään yhteyttä. Harmittaa vaan, kun tuollainen aarre on ollut poissa mun elämästä kauan, liian kauan. Samanlainen huumori (no myönnetään, että piti lämmitellä), jutut, arvomaailma, maailmankatsomus ( no joojoo, ja vielä julistan rauhaa ja rakkautta kaikille).
Muutos ei ole aina pahasta, eikä muuttokaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti