...autolla parkkiin ja mitä silmät näkevätkään? Lapset laskevat mäkeä alas. Nyt on oiva tilaisuus kokeilla, onko small talkkini tallella vai onko verbaalisuuteni hävinnyt aikuisten trash talkkiin. No niin, meitsi: onpas teillä kiva mäki. Pikkutyttö: Nii onki, eiks me tultu alas aika hurjaa vauhtia. Meitsi: Mä en kyllä varmaan uskaltaisi laskea, et ootte aika hurjia. Pikkutyttö: Nii-i, ja meil on uudet liukuritkin. Muuten toi tossa on mun kaveri. (se oli sellainen by the way- tokaisu :) ). Meitsi vaan hymyili episodin jälkeen, noi on niin meikäläisiä. Voi että, mun kamut ja ikää oli?
Huvitti myös tilanne jääkiekkopelissä. Pelaaja joutui jäähylle, ja katsojat vislasivat ollen eri mieltä tuomarin kanssa. Siinä rytäkässä pelaajalta hajosi maila. No pelaaja meni boksiin, niin pikkupoika vieressäni sanoi: ei oo todellista. Ajattelin, että poika kommentoi tilanteeseen, mistä jäähy oli tullut, mutta ei. Poika sanoi: Ei oo todellista. Nyt se on jäähyboksissa ja sillä ei oo mailaa. Kun maila annettiin pelaajalle, niin poika rauhoittui. Juujuu, mun kamu :).
Huh, luojan kiitos verbaalisuus on tallella... siis noilla lapsilla. Söpöjä tyyppejä ;).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti