Tunteminen

Miten naurettavan helppoa on toisten lukeminen. Tiedättekö mitä tulee tilanteesta mieleen, kun kumppani tulee yllättäen kukkapuskan kanssa kotiin? Jaa-a. Varsinainen klassikko.

Cool

Jumankekka mitä tyyppejä!

Inhosin yli kaiken erästä artistia. Ei lauluäänessä mitään vikaa ollut eikä kappaleissa, mutta artistin asenne puistatti. Puhui asioita suoraan, mitään peittelemättä, ja välillä tuli sellainen fiilis, että lopeta hyvän sään aikana. Edelleenkin olen sitä mieltä, että tiedä se ympäristö, missä möläytät mitäkin. Mutta on kysyjälläkin vastuu mitä kysyy. Jos joku vain ei osaa/halua kaunistella asioita, niin mikäs siinä. Toi tyyppi on kyllä mielenkiintoinen. Tänään tuli ensi kertaa sellainen tunne, että mä jotenkin ymmärrän tyyppiä. Se on niin, en nyt tiedä ihailtavan, mutta aito. Mutta niin, tarkkuutta vielä vetoketjun kanssa, jos on lapsia lähettyvillä.

Sitten on tyyppi, joka on altis kaikkien sanomisille. Tee näin, näin ja näin, ja sabluuna vaan jatkuu. Miellyttää kaikkia, ja haluaa tietää mitä ihmiset hänestä ajattelee. Sitten voivottelee, kun haluaisi olla toisenlainen, mitä muut hänestä ajattelevat. En mä ny tyyppiä kauheasti pysty auttamaan, mutta saas nähdä millainen tyyppi on kuukauden päästä. Jotenkin sen on nyt avauduttava, ja just mulle, jotta tietää miten tästä eteenpäin... En tiedä onko tyyppi aito vai ei. Se kertoo avoimesti ongelmistaan, mutta on hyvin helposti johdateltavissa haluttuun suuntaan.

Ei toi äskeinen tyyppi oo mitenkään cool, ehkä päinvastoin, mutta miksi se tulee aina mieleen kuin puskista. Ja luulen, että toi odotettu kohtaaminenkin on taas lattea. Parempi olla odottamatta mitään, vaiks viime kerralla päästiin jo vähän lähemmäksi toisiamme, hui. Juu, nyt loppu, ei odotuksia...

Miten sitten huomaa, että jonkun ajatukset tulevat suoraan sydämestä? Huikeaa taas, eräs artisti, taas. Joku siinä on. Tyyppi laulaa rajuinta rokkia mitä voi vain kuvitella, ja meikäläisellä tulee aina tipat silmiin. Maaginen taika. Ehkä suurelta osin tähän tunteiden purkautumiseen vaikuttaa se, että tyypillä on yksi ainoa toive. Hän haluaisi nähdä vaimonsa kerran elämänsä aikana, edes viisi sekuntia. Siinä on sitä ajateltavaa meillekin, yltäkylläisessä maailmassa asuville porsastelijoille. Pyh meille.

Tästä tyypistä en puhunut mitään, joka tässä laulaa. Omanlaisensa tyyppi hänkin.

Munkin elämä on pirun cool. Ensimmäistä kertaa tänä vuonna pyörällä töihin, ja takaisin tullessa satoi vettä. Siis tosi cool. Ihme kyllä, se ei haitannut, oikeastaan pidin siitä. Ja sitten kaupassa, oletteko huomanneet, että se on pirun cool vetää sitä koria perässä, missä on pyörät. Tää on mun juttu. Lasten viirikärryt hävisivät kuusnolla.

EB on siististi cool. Sekin vielä.

Pelisilmä

Onko se synnynnäistä vai mitä?

Omalta kohdaltani voin sanoa, että se on synnynnäistä. Koskaan ei tiedä mitä pää ajattelee, varsinkaan silloin kun seuraava syöttö koriskavereille lähtee. Luulin kuitenkin, että tämä ominaisuus on vain mukana meikäläisellä pallopeleissä. Luulin väärin.

Töissä kun tekee tiettyjä asioita rutiinilla, pikkuhiljaa alkaa järjestää asioita niin, että työ helpottuu. Turha säntäillä sinne tänne kuin päätön kana. Töissä yksi sanoikin, että kun toisilla ei ole sitä pelisilmää, enkä minä ollut kyseessä.

Pelisilmää voi treenata ja se harjaantuu, mutta puhutaanko silloin synnynnäisestä. Jokaisellahan on jonkinmoinen pelisilmä, ja sehän auttaa jos samanlainen tilanne tulee useasti vastaan. Itse en kyllä sitä pahemmin treenaa, mutta en voi kieltää sitäkään seikkaa, etteikö toistuvat tilanteet ja elämä itsessään sitä harjaannuta. Kuinka usein meitsi on pompottanut palloa, ja vastassa on vastustaja, joka yrittää puolustaa? Aika usein.

Jaa, ja onko tää sitten hyvä juttu, jos omaa HUOM! omasta mielestään hyvän pelisilmän. Riippuu tilanteesta. Hitto ku pää kelaa kaikkee, mitä seuraavassa tilanteessa voisi tehdä, ja sitten kun tilanne tulee, niin pää heittääkin häränpyllyä, ja tuleekin aivan toisenlainen ratkaisu. Ai nyt kyllä tulee mieleen monta juttua niin pelikentältä kuin sen ulkopuoleltakin. Ei niin hyviä.

On tälläkin ongelma, voi luoja. Kuuluuko tähän samaan paskaa se seikka, että kelaan ihan liikaa miten ihmiset käyttäytyy. Se tapaaminen, josta tossa taannoin puhuin, oli ihan shaibaa. Viimeksi kun näin tyypin, ei noteerannut mua mitenkään, olin täyttä ilmaa. Sitten nähtiin, jota pelkäsin, että mitä se nyt suusta möläyttää. Oli sitten ihan niin kuin ei olisi tapahtunut mitään, ehkä sitten oma ittensä. Vai onko tämä sittenkin se kuuluisa pelisilmä, että ihminen muuttaa itseään, ja valikoi tarkasti porukan, jonka kanssa hengailee, missä ja milloinkin. Ärsyttävää touhua, kun koskaan ei tiedä ollaanko kavereita vai ei?

En nyt tiedä, mut mä ainakin jatkan silmillä pelailua...

Checkpoint 345

Luulitteko, että olin unohtanut tsekata luontoa. En tietenkään! Mutku piti palata viisaampana, niin tässä vähän kesti.

No joo, kyllä se kesä sieltä tulee, ja taidan nyt jättää noi checkpointit tai täytyy tsekata pointteja, mutta se onkin sitten toinen juttu. Parin päivän päästä tulee ripitys tai hiljainen kohtaaminen. Mulle sanottiin, että se on valehtelemista, jos ei kerro. Mitä? Sen näkee sitten, koska mä en sille mitään järisyttävää kerro, koska viime kohtaaminen sai niin paljon kysymyksiä pintaan, että olisi aika saada vastauksia. Mutta ihan sillee vaivihkaa, shh... älkää kertoko sille.

Tie

Ei nyt sekoiteta otsikkoa enkkuun, vaan ollaan ihan suomalaisia. Meikäläisen on näköjään vaikea kulkea aurattuja teitä, kun aina poikkeaa joillekin ihme kinttupoluille. Sitten kun on päästy takaisin pääväylälle, huomaan, että sukat ovat märkiä, ja housun lahkeet likaiset. Sitä ei vaan näköjään ikinä opi.

Virheistä oppii, kyllä, osittain se pitää paikkansa. Ei se ole oikein, että toisen kustannuksella kokeilee omia rajojaan, ja kiinnostuksen kohteitaan. Mutta viimeistään siinä vaiheessa jää hyvä mieli, kun vastapuoli osoittautuu täydelliseksi kusipääksi. Siitäs sai, sain myös minäkin, niin sitä oppia tai jotain...

Se ei ole helppoa pysyä tuolla pääväylällä, kun vasemmalla toiset räpättää jotain, ja oikealla toiset räpättävät vain lisää. Kulje sitten pääväylää korvalaput korvilla, ja päätä itse omista tekemisistäsi. Niin, se olisi ihanteellinen tilanne.

Nyt meikäläisen tie johtaa oikeuteen, kohti oikeuden mukaisempaa maailmaa. Niin, ja tämäkin kehotus tuli oikealta, prkl. Mutta tällaista elo maan päällä on. Päätön valta.

Onneksi mulla on oma bodyguard, joka suojaa mua. Ja pidän huolen siitä, että myös hän saa elää turvallisessa ympäristössä. Se on myös mun velvollisuus.

Jos nyt elämä on mennyt päin sitä jotakin, niin yritetäänpäs taas uudelleen syntyä näin pääsiäisenä.

Hyvää pääsiäistä, vaikka tää onkin hiton Via Dolorosa.