Tie

Ei nyt sekoiteta otsikkoa enkkuun, vaan ollaan ihan suomalaisia. Meikäläisen on näköjään vaikea kulkea aurattuja teitä, kun aina poikkeaa joillekin ihme kinttupoluille. Sitten kun on päästy takaisin pääväylälle, huomaan, että sukat ovat märkiä, ja housun lahkeet likaiset. Sitä ei vaan näköjään ikinä opi.

Virheistä oppii, kyllä, osittain se pitää paikkansa. Ei se ole oikein, että toisen kustannuksella kokeilee omia rajojaan, ja kiinnostuksen kohteitaan. Mutta viimeistään siinä vaiheessa jää hyvä mieli, kun vastapuoli osoittautuu täydelliseksi kusipääksi. Siitäs sai, sain myös minäkin, niin sitä oppia tai jotain...

Se ei ole helppoa pysyä tuolla pääväylällä, kun vasemmalla toiset räpättää jotain, ja oikealla toiset räpättävät vain lisää. Kulje sitten pääväylää korvalaput korvilla, ja päätä itse omista tekemisistäsi. Niin, se olisi ihanteellinen tilanne.

Nyt meikäläisen tie johtaa oikeuteen, kohti oikeuden mukaisempaa maailmaa. Niin, ja tämäkin kehotus tuli oikealta, prkl. Mutta tällaista elo maan päällä on. Päätön valta.

Onneksi mulla on oma bodyguard, joka suojaa mua. Ja pidän huolen siitä, että myös hän saa elää turvallisessa ympäristössä. Se on myös mun velvollisuus.

Jos nyt elämä on mennyt päin sitä jotakin, niin yritetäänpäs taas uudelleen syntyä näin pääsiäisenä.

Hyvää pääsiäistä, vaikka tää onkin hiton Via Dolorosa.