Cool

Jumankekka mitä tyyppejä!

Inhosin yli kaiken erästä artistia. Ei lauluäänessä mitään vikaa ollut eikä kappaleissa, mutta artistin asenne puistatti. Puhui asioita suoraan, mitään peittelemättä, ja välillä tuli sellainen fiilis, että lopeta hyvän sään aikana. Edelleenkin olen sitä mieltä, että tiedä se ympäristö, missä möläytät mitäkin. Mutta on kysyjälläkin vastuu mitä kysyy. Jos joku vain ei osaa/halua kaunistella asioita, niin mikäs siinä. Toi tyyppi on kyllä mielenkiintoinen. Tänään tuli ensi kertaa sellainen tunne, että mä jotenkin ymmärrän tyyppiä. Se on niin, en nyt tiedä ihailtavan, mutta aito. Mutta niin, tarkkuutta vielä vetoketjun kanssa, jos on lapsia lähettyvillä.

Sitten on tyyppi, joka on altis kaikkien sanomisille. Tee näin, näin ja näin, ja sabluuna vaan jatkuu. Miellyttää kaikkia, ja haluaa tietää mitä ihmiset hänestä ajattelee. Sitten voivottelee, kun haluaisi olla toisenlainen, mitä muut hänestä ajattelevat. En mä ny tyyppiä kauheasti pysty auttamaan, mutta saas nähdä millainen tyyppi on kuukauden päästä. Jotenkin sen on nyt avauduttava, ja just mulle, jotta tietää miten tästä eteenpäin... En tiedä onko tyyppi aito vai ei. Se kertoo avoimesti ongelmistaan, mutta on hyvin helposti johdateltavissa haluttuun suuntaan.

Ei toi äskeinen tyyppi oo mitenkään cool, ehkä päinvastoin, mutta miksi se tulee aina mieleen kuin puskista. Ja luulen, että toi odotettu kohtaaminenkin on taas lattea. Parempi olla odottamatta mitään, vaiks viime kerralla päästiin jo vähän lähemmäksi toisiamme, hui. Juu, nyt loppu, ei odotuksia...

Miten sitten huomaa, että jonkun ajatukset tulevat suoraan sydämestä? Huikeaa taas, eräs artisti, taas. Joku siinä on. Tyyppi laulaa rajuinta rokkia mitä voi vain kuvitella, ja meikäläisellä tulee aina tipat silmiin. Maaginen taika. Ehkä suurelta osin tähän tunteiden purkautumiseen vaikuttaa se, että tyypillä on yksi ainoa toive. Hän haluaisi nähdä vaimonsa kerran elämänsä aikana, edes viisi sekuntia. Siinä on sitä ajateltavaa meillekin, yltäkylläisessä maailmassa asuville porsastelijoille. Pyh meille.

Tästä tyypistä en puhunut mitään, joka tässä laulaa. Omanlaisensa tyyppi hänkin.

Munkin elämä on pirun cool. Ensimmäistä kertaa tänä vuonna pyörällä töihin, ja takaisin tullessa satoi vettä. Siis tosi cool. Ihme kyllä, se ei haitannut, oikeastaan pidin siitä. Ja sitten kaupassa, oletteko huomanneet, että se on pirun cool vetää sitä koria perässä, missä on pyörät. Tää on mun juttu. Lasten viirikärryt hävisivät kuusnolla.

EB on siististi cool. Sekin vielä.