Half pipe

On tämä hurja laji, niin kuin elämäkin riippumatta siitä millä kulkupelillä lajia harrastaa. Onkohan tämä kaukaa haettua, mutta nimikin jo kertoo, että se on puolikas. Miten sen saisi ehyeksi ja kokonaiseksi?

Elämäni on tällä hetkellä juuri kuin Half pipen harrastajilla. Aluksi sitä huippua tavoitellaan varovaisesti. Pessimistinen asenne on hyvä olla matkassa. Sitten vauhti kiihtyy, ja siinä vaan ajattelee, että so what, nyt sitten mennään eikä meinata. Huipulta alastuleminen on aina vaikeeta, ja näin tässäkin tapauksessa tulee kaatuminen. Tiputus ei tullut kauhean korkealta, joten nouseminen ylös jaloilleen oli varsin helppoa. Sitten taas vähän vauhtia, mutta ei huipun tavoittelua, vaan kunnon ylläpitämistä. Just niin, päivän se kesti. Nyt ollaan taas huipulla. Näköjään ihminen ei ikinä opi.

Kaatumista ei voi ennakoida. Se tulee kun on tullakseen. Mutta kun tiedostaa sen olevan mahdollista, kaatuminen voi olla kuin pieni muistutus elämän haavoittuvuudesta.

Ota kaikki irti mitä saat elämältä. Ei vaan odota sen anteja.