Ei ole oikein sellaista urheilulajia, jossa välineitä ei tarvitsisi. Kuvassa on viime viikon aikana käyttämiäni välineitä. Jokaisella välineellä on oma laji, ja se on hyvinkin tarpeellinen. Tai no ei tarpeellinen, mutta...
Joskus olen blogissani kirjoittanut, että miten kaikki haluavat saada lajilleen harrastajia. Meikäläinen yritti kantaa kortensa kekoon. Tulin kotiin koripallo kädessä. No eiks naapurin muksut tulleet kysymään, et harrastanko koripalloa? Jep, vastasin, ja oli ihan pakko porraskäytävässä näyttää pari kikkaa. Heh, pitivät mua taitavana ja sanoivat, että susta tulee varmaan tosi hyvä. Jaa no, mikäs siinä. Olisivat nyt kertoneet tuon parikymmentä vuotta sitten.
No oliko meidän rupattelusta nyt jotain hyötyä? Se perinteinen juttu eli sain näyttämään koripalloilun hankalana lajina kaikkine kikkoineen (ne ovat juurikin niitä elintärkeitä juttuja hallita). Jos nyt jotain positiivista keskustelusta yrittää hakea, niin seuraavana päivänä muksut morjesti mua (oikein stara) ja leikkikentällä näkyi koripallo (ei se nyt tarkoita et ne sillä jotain teki, mutta se on jo suuri askel kun nenän -ja sormienmurtaja on saatu naftaliinista pois).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti