Tilanteen vanki

Aikojen alussa, jolloin nettiä ei ollut keksitty, mua dissailtiin mun puheilla ja ilkikurisesti. Pakko oli ujona alentua toisen sanomisiin ja olla hiljaa. Sitä luuli, että pääsi helpolla, ja oikeastaan otti päähän oma asenne, et eiks jumalauta sitä suuta saa auki ja antaa samalla mitalla takaisin.

Kuljin suorastaan seiniä päin, niitä nuohoten ja yritin livahtaa tilanteesta pois mahdollisimman äkkiä. Toivoin vaan, että tyyppi ei taas takertuisi mun sammakoihin vaan antaisi olla.

Nykyäänkin kävelen seiniä päin, mutta se onkin sitten ihan eri juttu. Mutta en enää mielistele tyyppiä ja enkä hypi hänen pillinsä mukaan.

Taas se yritti dissata meikäläistä. Voi v*ttu. Mitä se silläkin luuli saavuttavansa? No kyllä mulle tuli paha mieli, ja palautus mieleen netitön maailma, mutta...

Tyyppi ei pysty tukkimaan mun turpaa. Mielistelemään en myöskään tyyppiä ala. Jos se ei ole mun ystävä, niin luulen, että en menetä kauheesti.

Vieläkin tulee tilanteita, jolloin on tyyppiä pakko nähdä. Se on se tilanne, ku aika ja paikka ovat samoja. Mutta ei siitä mun päiväkahviseuraa tule, baariseurana se oli kerran, mutta sekin oli sitä kuuluisaa pakkopullaa.

Mitä? Onko kaikki netin syytä? Ei, alkuunkaan. Sehän on ollut tässä lähes pelastava enkeli :)

Muista pyhittää lepopäivä!

Niin ei saisi rehkiä. Muuten Jumala rankaisee. Niinpä.

Olin sitten sunnuntaina ambulanssikuski, mutta soittaja sanoi, että kun mua ei ole pitkään aikaan näkynyt, niin he päättivät järjestää pientä kivaa jutskaa, jotta joutuu pöllähtämään paikalle.

Ja mitä tästä opimme? Emme taaskaan niin yhtään mitään. Remontti oli "pakko" tehdä loppuun asti, ja jos sahalla toisen kerran sormeen osuu, niin ainakin saa nopeammin tikit sormesta pois.

No voi rähmä

Nonni, taas aiheutin mielenkiintoisen tilanteen itselleni. Yks haluaisi olla mun kaveri, mutta kun ei ole hajuakaan kuka se on? Oli pakko hyväksyä se sitten kaveriksi, jotta voi kysyä: "kuka helvetti sä olet?" Ja niin, nimi ei riitä, ku vois kertoa jotain muuta.

No ei se mua tapa, jos mun kaverina hilluu, siinäpä sitten on.

Tai ei ainakaan vielä ole tappanut. Katotaan sitten miten mun käy.

Huominen ei koskaan kuole. Hitto mikä leffan nimi. Huomenna ei koskaan kuolla olisi parempi.

Try

Tyhjä taulu

Sitä on yrittänyt elää niillä taidoilla, joita joku on sulle joskus luonnut. Elämään tulee mutkia, ja sitä on lähes koko elämän ajan menty mutkan suuntaisesti, kierrellen ja kaarrellen. Välillä oon hypähtänyt sivuun, mutta taas on jatkettu tien ehdoilla.

No sitten kun sattui sellainen päivä (tänään), että kaikki autot rusinaksi meininki, niin kuljin varoituksista huolimatta suoraan, vaikka tie mutkitteli. Ihmiset ihmettilivät mun suoruutta, ja mä ihmettelin heidän kyhäilyä.

Nyt sitten katsoo toista tuntia taulua, siitä mitään ymmärtämättä. Eli taiteellisuuden ihannoinniksi tätä ei voisi kuvailla.

Sua on petetty, mua on petetty. Saatana jutelkaa ihmiset hyvänen aika, ettei näitä teitä tarvitse oikoa.

Kiitos ihmiset,
great feeling again

Ain kateissa

Hitto tota tyyppii. Just kun mä tota tyyppiä mietin, niin meitsi näki tämän. Ihmetteli sitten siin mitä meitsi hymyili. No sitä tietty.

Tänään tuli sitten juttusille ja muistutti mua päivästä 1.10. Luki kuulemma hänen kalenterissaankin. Häh? 1.10. Nii?

Ping pong

On rikkaus tuntea erilaisia ihmisiä. "Tuntea". Näinhän me väitetään, että tunnemme. Mutta oikeesti ei sua kukaan tunne, vaikka joku niin väittääkin. Voisi siis väittää, että tunnet itsesi parhaiten. Mutta ei, sekään ei pidä paikkaansa. Kuka sitten tietää? Tuskin kukaan.

No siis tiedättehän nykymaailman suvaitsevuuden ilmapiirin. Kun kysytään ihmisiltä ovatko he suvaitsevaisia, niin vastaus on yleensä neutraali: "ei mulla ole mitään homoja, mustia, valkoihoisia, vammaisia jne. vastaan." Aika usein se on sellaista sanahelinää. Ei synny turhia konflikteja ja kilpi on puhdistettu.

En nyt yritä tässä teilata hyvän tahdon lähettiläitä ja missejä, mutta... Tämä on vain raaka totuus. Ei ihminen voi olla siveyden sipuli. Pakko sillä on olla joku mielipide ihmisistä ja juurikin negatiivinen mielipide. Ei sitä tarvitse kaduilla huudella, ettei jostain ihmistyypistä pidä, muttei tarvitse myöskään tyypeille valehdella omia mieltymyksiään asiasta kuin asiasta.

En väitä, että itse olen aina ollut suvaitsevainen. Mutta toisaalta en ole julistanutkaan ylenpalttista suvaitsevuuden ilmapiiriä. Olen vain ollut, antanut toisten olla, mutta... Mielestäni se on sinänsä väärin, jos luottaa toiseen, niin toinen onkin selän takana peto, suorastaan vastenmielistä (NYT kun asiaa ajattelee). Sen vuoksi toisten jeesustelu särähtää aika pahasti korvaan, koska takana voi piillä jotain.

Niin, kaikenlaisia ihmisiä. Katsokaas näitä lauseita: "En mä mikään rasisti ole, mut pakolaiset vievät meidän työpaikat, elää tuilla, ryöstää vanhuksia, pahoinpitelee nuoria jne." "Ei mul oo mitään homoja vastaan, ja mitä ne tekee, mut kunhan ei munhun koske." Jep, molemmissa on havaittavissa juurikin rasistin ja homofoobikikon piirteitä.

Juu, elämään putkahtaa tyyppejä, ja hienointa on se, että jotkut ovat vaan niin vallottavia persoonia, et juttu luistaa heti. Ja vaikkei luistaisikaan, niin on mahtavaa huomata, et erilaisuutta myös tarvitaan. Tosin ihminen joutuu painiskelemaan persoonallisuutensa kanssa, koska ihminen muuttuu erilaisissa tilanteissa. Se on inhimmillistä ja eikä se nyt kauhean paha asia oo, jos ihminen muuttuu. Pääasia on, että asettuu tilanteen vaatimalle tasolle (eli mun seurassa taso on aina huikaisevaa, joojoo). Ja loppuun värssy, joka nyt tuli vaan mieleen:

The friends are like stars.
You don't see them often,
but You always know,
they will be there.

Ja mitä übermahtava frendi vastasi:"Jotta tähdet pilkistäisivät useammin, voisihan sitä kehittää jotain kalman tuoksuista tai musiikkipitoista illanviettoa huikaisevassa seurassa :)"

Tää on niin tätä. "Kalman tuoksuinen illanvietto." No mä en lupaa mitään muuta...