Sitä on yrittänyt elää niillä taidoilla, joita joku on sulle joskus luonnut. Elämään tulee mutkia, ja sitä on lähes koko elämän ajan menty mutkan suuntaisesti, kierrellen ja kaarrellen. Välillä oon hypähtänyt sivuun, mutta taas on jatkettu tien ehdoilla.
No sitten kun sattui sellainen päivä (tänään), että kaikki autot rusinaksi meininki, niin kuljin varoituksista huolimatta suoraan, vaikka tie mutkitteli. Ihmiset ihmettilivät mun suoruutta, ja mä ihmettelin heidän kyhäilyä.
Nyt sitten katsoo toista tuntia taulua, siitä mitään ymmärtämättä. Eli taiteellisuuden ihannoinniksi tätä ei voisi kuvailla.
Sua on petetty, mua on petetty. Saatana jutelkaa ihmiset hyvänen aika, ettei näitä teitä tarvitse oikoa.
Kiitos ihmiset,
great feeling again
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti