Ping pong

On rikkaus tuntea erilaisia ihmisiä. "Tuntea". Näinhän me väitetään, että tunnemme. Mutta oikeesti ei sua kukaan tunne, vaikka joku niin väittääkin. Voisi siis väittää, että tunnet itsesi parhaiten. Mutta ei, sekään ei pidä paikkaansa. Kuka sitten tietää? Tuskin kukaan.

No siis tiedättehän nykymaailman suvaitsevuuden ilmapiirin. Kun kysytään ihmisiltä ovatko he suvaitsevaisia, niin vastaus on yleensä neutraali: "ei mulla ole mitään homoja, mustia, valkoihoisia, vammaisia jne. vastaan." Aika usein se on sellaista sanahelinää. Ei synny turhia konflikteja ja kilpi on puhdistettu.

En nyt yritä tässä teilata hyvän tahdon lähettiläitä ja missejä, mutta... Tämä on vain raaka totuus. Ei ihminen voi olla siveyden sipuli. Pakko sillä on olla joku mielipide ihmisistä ja juurikin negatiivinen mielipide. Ei sitä tarvitse kaduilla huudella, ettei jostain ihmistyypistä pidä, muttei tarvitse myöskään tyypeille valehdella omia mieltymyksiään asiasta kuin asiasta.

En väitä, että itse olen aina ollut suvaitsevainen. Mutta toisaalta en ole julistanutkaan ylenpalttista suvaitsevuuden ilmapiiriä. Olen vain ollut, antanut toisten olla, mutta... Mielestäni se on sinänsä väärin, jos luottaa toiseen, niin toinen onkin selän takana peto, suorastaan vastenmielistä (NYT kun asiaa ajattelee). Sen vuoksi toisten jeesustelu särähtää aika pahasti korvaan, koska takana voi piillä jotain.

Niin, kaikenlaisia ihmisiä. Katsokaas näitä lauseita: "En mä mikään rasisti ole, mut pakolaiset vievät meidän työpaikat, elää tuilla, ryöstää vanhuksia, pahoinpitelee nuoria jne." "Ei mul oo mitään homoja vastaan, ja mitä ne tekee, mut kunhan ei munhun koske." Jep, molemmissa on havaittavissa juurikin rasistin ja homofoobikikon piirteitä.

Juu, elämään putkahtaa tyyppejä, ja hienointa on se, että jotkut ovat vaan niin vallottavia persoonia, et juttu luistaa heti. Ja vaikkei luistaisikaan, niin on mahtavaa huomata, et erilaisuutta myös tarvitaan. Tosin ihminen joutuu painiskelemaan persoonallisuutensa kanssa, koska ihminen muuttuu erilaisissa tilanteissa. Se on inhimmillistä ja eikä se nyt kauhean paha asia oo, jos ihminen muuttuu. Pääasia on, että asettuu tilanteen vaatimalle tasolle (eli mun seurassa taso on aina huikaisevaa, joojoo). Ja loppuun värssy, joka nyt tuli vaan mieleen:

The friends are like stars.
You don't see them often,
but You always know,
they will be there.

Ja mitä übermahtava frendi vastasi:"Jotta tähdet pilkistäisivät useammin, voisihan sitä kehittää jotain kalman tuoksuista tai musiikkipitoista illanviettoa huikaisevassa seurassa :)"

Tää on niin tätä. "Kalman tuoksuinen illanvietto." No mä en lupaa mitään muuta...