Siin se nyt sit on, "hokkari" ja meitsin jalassa!
Nyt oisi sitten "hokkarit", mutta kun niillä pitäisi sitten osaa luistellakin. Yllättävän hyvin meni eka kerta jäällä, joka oli tänään. En edes kaatunut perseelleni, vaikka ennakkoon olin valmistautunut siihen.
Ympäristön paine pisti munt hankkimaan noi vehkeet, mutta ympäristön painetta voi myös syyttää siitä, että vasta nyt meikäläinen solmi tuollaiset pelit jalkoihin. Ainahan meikäläinen on luistellut (sanottiin siihen aikaan poikamaisesti) ja se ei oikein sopinut balleriinojen joukkoon. No vapaa-ajalla mentiin "kaunareilla" kuin Selänne (ehkä vähän liioittelua) ja viis veisasin oikeaoppisesta luistelutekniikasta.
Piikit kyllä hankaloittivat ja hidastivat meikäläisen etenemistä ja nyt kun on tullut vanhaksi, noita hidastavia elementtejä tarvitsisi. Piikkien jarruttavaan elementtiin tottuun helposti ja siitä irti pääseminen vie aikansa. Mutta saatana, meitsi saa nyt luistella miten haluaa, mutta on tässä kyllä tekemistä. Haikeana ajattelen aikaa, jos olisi 28-vuotta luistellut ainoastaan "hokkareilla", huoh.
Toivottavasti nykyajan vanhemmat tajuavat lastensa tarpeet: kuka on pallopeli tyyppi, kuka ballerina, niin antaisivat lapsen sen mukaan valikoida luistimet. Hyvin paljon näkee vielä käytettävän kieltä tyttöjen ja poikien luistimet. Ne voisivat vain olla jääkiekko- tai kaunoluistimet. Vähän on tultu vastaan tässä rajan rikkoamisessa. Hokkareita löytyy myös pinkkinä ja valkoisena.
"Hokkarit" ja "kaunarit" ovat kaksi eri maailmaa. "Älä ny", sanoi eräs jäbä. No kysyin onks se luistellut kaunareilla? Arvatkaapa mikä oli vastaus?
Jos huomenna sit uskaltaisi mennä ihmisten ilmoille sirklaamaan. Yllättävän hankalaa hokkareilla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti