Roolileikki?

Nonni. Pitäisikö muistella menneitä vai suunnitella tulevaa? En tee kumpaakaan, päästän vaan pään sisäiset höyryt ulos.

Ei siis stressiä saanko vastakaikua ihastukseltani. Ei. Eihän mitään ole olemassa, ei edes meitä.

Ja tietty riippakivi mua vainoo, joka vuosi. Sillekään asialle en voi yhtään mitään.

Siis kuulostaa aivan loistavalta uudelta vuodelta. Se olis vähän niin kuin siinä, kun saisi ton terveydenkin pidettyä, jossei nyt paremmaksi niin sellaiseksi, ettei se nyt huonommaksi mee.

Ai oliko tämä nyt pääni sisäinen anti. Olipas köyhää, mutta You know, oli joulu ja kaikkee...

No mitä nyt? Hirveesti olen kelannut, mitä ihmisten päässä liikkuu, mitä ne oikeasti ajattelevat. Joku sanoisi, että koita nyt vähän relata ja sillee... Ei nyt siitä ole kyse, että pääni on hajoamassa tai sekin on ton riippakiven ansiosta hyvin mahdollista. Kyse on enemmänkin siitä, että olen seurannut tyyppien tekemisiä ja miettinyt, onko niillä oikeasti joku rooli vai mitä tuo on?

Väkisinkin sitä ajattelee myös itseään. Positiivinen kuulemma yhden mielestä, toinen taas näkee mut kiroilevana kakarana. No ihan oikein, olen molempia. Sitä mukautuu ympäristön kaltaiseksi, vaikka itse luulen olevani oman elämäni kuningatar. Aina samanlainen tuittupää, mutta kun en ole.

Hienoa on se, kun ihmiset ajattelevat myös toisia. Jos en ole nyt kova, ja toisaalta tunteeton paskiainen, niin kohta toi toinenkin alkaa vollottaa ja senkin elämä synkistyy. Toivo hiipuu ystävänkin selkäpiissä, vaikka se ei tietenkään ole tarkoitus. Onhan toikin aika kohtuutonta vaatia elämää kolhimalta ihmiseltä, että pitäisi olla reipas ja iloinen ihmisten edessä. Tietynlainen mekanismi kuitenkin ihmisille syntyy ja se on erittäin hyvä asia, mutta sitä ei saa pakottaa, sen on tultava luonnostaan.

Mitä meitsi teki silloin joskus? Muistan kirjoittaneeni sähköpostin valmennustiimilleni, että nyt on tapahtunut sellainen juttu etten pysty ainakaan kuukauteen valmentamaan. En nyt kokenut viestissä mitään positiivista. Viestin positiivinen kohta oli valkun mielestä viestin aloitus Moro! No pienestäkös se ilahtui, mutta kai se halusi löytää viestistä jotain positiivista ja toivoa antavaa.

Tälläkin hetkellä tulee mieleen iloiset onnen rippeet, joita eräältä tärkeältä ihmiseltä nään. Upee auto, ihana haukku, jäkismatseissa käynti, pillaamisen jälkeen tahran piilottelu, ruokahalu ja ennen kaikkea se läsnäolo.

Ei mun tarvitse tietää,
ei mun tarvitse nähdä.
Silti tiedän ja nään,
onneksi ne onnen palaset.