Huhhuijaa. Muutama vuosi sitten tapasin äärettömän mukavan tyypin ja oli se viisaskin. Helatorstain (koripalloilijan painajaispäivä) aamun sarastaessa pizzaa meni nassuun. Siinä penkeillä istuivat (voiko nyt sanoa) kaksi hengenheimolaista, jotka hyvästelivät toisensa halauksilla (opittu juttu tyypiltä: molemmille poskille halaukset ettei pää vaan mene epätasapainoon ja vinoon) ja suudelmalla.
Onnea ja perhosia kesti about tunti, josta alkoi tietyistä syistä erilainen suhde tyyppiin, kaverillinen. Ystävää näki sitten vuosien aikana silloin tällöin ja pikku hiljaa ajan saatossa tapaamiset jäivät. Ei siinä mitään, kun tiesi sen aina olevan siellä, ei sua varten, mutta tarvittaessa puhelimen soiton päässä oleva turva.
Sitten eilen kuin puskista näin tyypin. Onhan se ihan siistii nähdä tyyppi ja loppuilta sitten vierähtikin tyypin seurassa. Mutta on nämä miitingit taas aika jäätäviä, koska tietyt tyypit haluat vain unohtaa faktojen edessä, mutta sitten kun näitä portteja ei koskaan ikinä sulje, niin ne löytävät aina avaimen suoraan sun sydämeen.
Siinä se taas oli "jäniksen kolaus", josta jänis luuli pääsevän ylitse, mutta ei näköjään. Onneksi tiet erkanivat hyvän sään aikana, mutta kyllä tämä taas pisti meikäläisen miettimään elämää. Juuri kun elämä alkaa olla tietyiltä osin jotenkuten selvää, niin puskista putkahtaa elämäni tyyppi, huh.
sunnuntai 31. maaliskuuta 2013
perjantai 29. maaliskuuta 2013
Ei helmiä sioille
Ei voi mitään, mut toi lause vaan naurattaa aina ja vielä se tilanne, kun mulle näin sanottiin. Ei kai sitten, en taaskaan saanut helmiä, että on pakko kai todeta olevansa sika. Tää on todella piiitkä perjantai, ja etenkin silloin kun odottaa huomista korismatsia ja keilojen kaatoja ja ehkä ny kaikkein eniten maanantaita. Ai miksi? No tyypillisesti Jeesuksen ylösnousemusta (niin varmaan).
Hyvää pääsiäistä. Illalla syödään mimmit, mämmit; aamulla ovat housut lämmit. Ja mitä tää oli, lapsuusmuisto vaan ja ei kelata sitä sit sen enempää...
Hyvää pääsiäistä. Illalla syödään mimmit, mämmit; aamulla ovat housut lämmit. Ja mitä tää oli, lapsuusmuisto vaan ja ei kelata sitä sit sen enempää...
sunnuntai 24. maaliskuuta 2013
Hyvää ja kaunista
Hyväntekeväisyys. Hmm... Mikä sana? Hyväntekeväisyydellähän tehdään hyvää, mutta millä kustannuksella? Se, että kerätään rahaa johonkin hyväntekeväisyyteen ei mielestäni saisi olla sellaista, että kinutaan rahoja. Anna tälle ja tälle kohteelle rahaa, ja ei mukamas haittaa jos annat pienenkin summan. Kumminkin kohteen pyytäjillä siintää silmien edessä suuret summat.
Tämä ajatus tuli mieleen, kun katsoin julkkisten Diiliä. Jotenkin ihmisten arvoja ei kauheesti arvosteta, kun surutta käydään heidän ropojen kimppuun lähes mitättömillä tekeleillä. Onko tämä sitten hyväntekeväisyyttä, kun mulle tulee ainakin paha mieli katsoa tuollaista toimintaa. Aika mitättömältä tuntuisi tavallisen pulliaisen maksama cupcake (4 egee), kun vieressä oleva tyyppi pistää siihen 2000 egee. Loppujen lopuksi kakut piilotettiin "tavallisilta pulliaisilta" ja odotettiin näitä "maksavia asiakkaita". Hyväntekeväisyyttä eivät saakkaan kaikki harrastaa.
Onhan se raha tärkeä seikka, kun kaikki nyt näyttää maksavan jotain. Ja jos sitä ylimääräistä kertyy, niin miksei sitä voi hyvillä mielin antaa hyväntekeväisyyteen. Mutta keruutapa pitäisi olla inhimmillinen. Ei oo pakko antaa, ja jos pienikin ropo liikenee niin, se olisi yhtä suuri ele kuin suurinkin summa. Huom! tärkeintä on juuri ele.
Mulle hyväntekeväisyys ei ole rahassa mitattava hyve. Se on se tunne, kun olet tehnyt pieneen eleen, jota toinen arvostaa, omalla tavallaan. Hymy, vinosilmähymiöt, vittuilut, tönimiset, halaukset, huutamiset, tykkäämiset, juttelut, anteeksiannot jne.
Äärettömän hieno ele oli tyypiltä, kun tuli mun kanssa luistelemaan. Tyyppi kiroili koko luistelun ajan ja taisi tulla kirosanojen maailmanennätys. Ja mitä meikäläinen teki? Vahingoniloisena nauroin koko ajan. No loppujen lopuksi taisi siltäkin tulla hymy, ja hän lupasi nähdä mua taas ensi viikolla, et kai sitä nyt jotain hyvää teki ja näköjään hyväntekeväisyys vaan jatkuu...
Ja onko se nyt kaunista jos nainen kiroilee. Must ainakin. ;) (haa, hymiö)
Tämä ajatus tuli mieleen, kun katsoin julkkisten Diiliä. Jotenkin ihmisten arvoja ei kauheesti arvosteta, kun surutta käydään heidän ropojen kimppuun lähes mitättömillä tekeleillä. Onko tämä sitten hyväntekeväisyyttä, kun mulle tulee ainakin paha mieli katsoa tuollaista toimintaa. Aika mitättömältä tuntuisi tavallisen pulliaisen maksama cupcake (4 egee), kun vieressä oleva tyyppi pistää siihen 2000 egee. Loppujen lopuksi kakut piilotettiin "tavallisilta pulliaisilta" ja odotettiin näitä "maksavia asiakkaita". Hyväntekeväisyyttä eivät saakkaan kaikki harrastaa.
Onhan se raha tärkeä seikka, kun kaikki nyt näyttää maksavan jotain. Ja jos sitä ylimääräistä kertyy, niin miksei sitä voi hyvillä mielin antaa hyväntekeväisyyteen. Mutta keruutapa pitäisi olla inhimmillinen. Ei oo pakko antaa, ja jos pienikin ropo liikenee niin, se olisi yhtä suuri ele kuin suurinkin summa. Huom! tärkeintä on juuri ele.
Mulle hyväntekeväisyys ei ole rahassa mitattava hyve. Se on se tunne, kun olet tehnyt pieneen eleen, jota toinen arvostaa, omalla tavallaan. Hymy, vinosilmähymiöt, vittuilut, tönimiset, halaukset, huutamiset, tykkäämiset, juttelut, anteeksiannot jne.
Äärettömän hieno ele oli tyypiltä, kun tuli mun kanssa luistelemaan. Tyyppi kiroili koko luistelun ajan ja taisi tulla kirosanojen maailmanennätys. Ja mitä meikäläinen teki? Vahingoniloisena nauroin koko ajan. No loppujen lopuksi taisi siltäkin tulla hymy, ja hän lupasi nähdä mua taas ensi viikolla, et kai sitä nyt jotain hyvää teki ja näköjään hyväntekeväisyys vaan jatkuu...
Ja onko se nyt kaunista jos nainen kiroilee. Must ainakin. ;) (haa, hymiö)
sunnuntai 17. maaliskuuta 2013
Sairasmeno
= tervetuloa vastakohta. Mistäköhän tuollaisen kyltin saisi?
No mut joo, oli sitten lomaviikko, joka oli jotenkin tylsä. Jep, tuli levättyä, luisteltua, kahviteltua, koristeltua, mutta jotenkin valju maku jäi. Haluaa töihin frendejä tapaamaan. Ei nyt ihan näin, mutta melkein. Ennenkin oon väittänyt meillä olevan loistosakki töissä, tosin huomisesta lähtien pitäisi taas älliä käyttää ja mistäköhän sitä saisi?
Meikäläisellä on oma maailmansa lähes kaikkialla. Ei voi sanoa, että mulla on erityinen työminä ja etenkin jos työskentelen työkavereiden kanssa, ei ole eroa olenko mä töissä vai vapaalla. Pomojen kanssa minäni muuttuu, mutta ehkä se on nyt okei. Ei nyt viitti ihan pelle olla.
Vapaa-ajan kavereiden kanssa mulla on taas oma maailma. Ja tietty eri kavereiden kanssa erilaiset meiningit. Joidenkin kanssa huutaa henkihievareissä korismatseissa, toisten kanssa analysoi lentopallo- tai jenkkifutismatsia (Ihan persilleen ne analysoinnit menivätkin. Onneks ei kukaan kuullut, kait?), joku tykkää leffaseurasta ja rakastaa kahvihetkiä. Niin, kai sitä nyt itsekin muuttuu vähän tilanteesta riippuen, mutta jotain äärettömän vastenmielistä meikäläinenkään ei suostu tekemään. No keksiiköhän joku mitäköhän se olisi? Mul ei kyl näin äkkiseltään tuu mitään mieleen.
Mutta tällä hetkellä yritin opetella sellaista jutskaa, että mulla on hyvä olla tietyssä asemassa. Olipa sitten kyseessä ystävät tai työ. Jos koen, että toinen yrittää muuttaa mua ja ohjata toiseen suuntaan, meikäläiselle tulee sellainen feikki olo (vrt.missi hymyilee väkisin). Muiden oikut on tottakai jossain suhteessa hyväksyttävä, mutta jos joku määräilee mun elämään mun sanomisillani, tekemisimilläni jne., en koe olevani mä, joku helkutin friikki vaan. En mun tarvitse hallita tilanteita, mutta haluan olla vaan mä.
On tämäkin opettava matka halki elämän.
No mut joo, oli sitten lomaviikko, joka oli jotenkin tylsä. Jep, tuli levättyä, luisteltua, kahviteltua, koristeltua, mutta jotenkin valju maku jäi. Haluaa töihin frendejä tapaamaan. Ei nyt ihan näin, mutta melkein. Ennenkin oon väittänyt meillä olevan loistosakki töissä, tosin huomisesta lähtien pitäisi taas älliä käyttää ja mistäköhän sitä saisi?
Meikäläisellä on oma maailmansa lähes kaikkialla. Ei voi sanoa, että mulla on erityinen työminä ja etenkin jos työskentelen työkavereiden kanssa, ei ole eroa olenko mä töissä vai vapaalla. Pomojen kanssa minäni muuttuu, mutta ehkä se on nyt okei. Ei nyt viitti ihan pelle olla.
Vapaa-ajan kavereiden kanssa mulla on taas oma maailma. Ja tietty eri kavereiden kanssa erilaiset meiningit. Joidenkin kanssa huutaa henkihievareissä korismatseissa, toisten kanssa analysoi lentopallo- tai jenkkifutismatsia (Ihan persilleen ne analysoinnit menivätkin. Onneks ei kukaan kuullut, kait?), joku tykkää leffaseurasta ja rakastaa kahvihetkiä. Niin, kai sitä nyt itsekin muuttuu vähän tilanteesta riippuen, mutta jotain äärettömän vastenmielistä meikäläinenkään ei suostu tekemään. No keksiiköhän joku mitäköhän se olisi? Mul ei kyl näin äkkiseltään tuu mitään mieleen.
Mutta tällä hetkellä yritin opetella sellaista jutskaa, että mulla on hyvä olla tietyssä asemassa. Olipa sitten kyseessä ystävät tai työ. Jos koen, että toinen yrittää muuttaa mua ja ohjata toiseen suuntaan, meikäläiselle tulee sellainen feikki olo (vrt.missi hymyilee väkisin). Muiden oikut on tottakai jossain suhteessa hyväksyttävä, mutta jos joku määräilee mun elämään mun sanomisillani, tekemisimilläni jne., en koe olevani mä, joku helkutin friikki vaan. En mun tarvitse hallita tilanteita, mutta haluan olla vaan mä.
On tämäkin opettava matka halki elämän.
keskiviikko 13. maaliskuuta 2013
Pojot kotiin
Huhhuijaa. Lämmitetty Forssan yleisö pienellä hiillostuksella on parasta mitä voi sai saada, siis korisyleisöltä. Tällä kertaa multa meni siihen 9 peliminuuttia. Täytyy todeta, et aika kauan kesti. Mutta ei se yleisö pettänyt. Lopussa yleisö syttyi kuin kiuas, onneksi vasta silloin. Saimme näet riehua siinä alussa ja kotiyleisö kannusti vasta lopussa.
Mikä siinäkin sitten on, että saan yleisön tai sen yhden tyypin hiiltymään. Vierustoveri käski mun lopettaa jottei nyt ensimmäisessä erässä synny tappelu. Ja tietty joku voisi miettiä, minkäköhän takia meikäläinen istuu matseissa yleensä pöydän takana. Hmm...
Aika lailla siisti fiilis, vielä kun "tiimini" voitti pisteellä. Ja ne tyypit mun vierellä, huh (yhtä hulluja). Kai se uni tulee vaikkei millään malttais mennä nukkumaan tällaisen hehkutuksen keskeltä. Huomenna olisi taas paluu arkeen, ei töihin (lomaa!!), luistimet jalkaan ja vieraalle maalle. Hui, ei pelota, mut jännittää kivasti. ;)
Mikä siinäkin sitten on, että saan yleisön tai sen yhden tyypin hiiltymään. Vierustoveri käski mun lopettaa jottei nyt ensimmäisessä erässä synny tappelu. Ja tietty joku voisi miettiä, minkäköhän takia meikäläinen istuu matseissa yleensä pöydän takana. Hmm...
Aika lailla siisti fiilis, vielä kun "tiimini" voitti pisteellä. Ja ne tyypit mun vierellä, huh (yhtä hulluja). Kai se uni tulee vaikkei millään malttais mennä nukkumaan tällaisen hehkutuksen keskeltä. Huomenna olisi taas paluu arkeen, ei töihin (lomaa!!), luistimet jalkaan ja vieraalle maalle. Hui, ei pelota, mut jännittää kivasti. ;)
torstai 7. maaliskuuta 2013
Normipäivä
Jaha, haaste otettu tietty vastaan, ku ei ny vaan osaa sanoa ei. Kerron viikonlopusta, kun kerrankin meikäläisellä tapahtuu jotain ja edellinen viikonloppu on kaikin puolin hyvässä muistissa oleva toisin kuin ehkä tuleva (Piknik-risteily ja baareilua).
10:00 Herätys, aamupala (puuroa nassuun). Hippasen pelästyn kun laittialla näyttää olevan naarmuja. Mutta ei ne naarmuja ollutkaan. Edellisen illan haukku on jättänyt muistoja, joten imurointi hommiin vaan.
12:15 Sisko tulee hakemaan meitsin ja lähdetään pelamaan korista. Joo ja me voitettiin, tietty. Pelin jälkeen nopeat suihkuttelut ja auton nokka kohti uutta korismatsia, tällä kertaa saa olla katsomossa.
15:00 Tasokkaampi korismatsi alkaa täpötäydessä hallissa. No olihan juhlaottelu kyseessä. Meitsi on ihan fiilareissa, kun kerrankin saa huutaa ja taputtaa, ja saan mä muutaman "uhrin" myös messiin.
17:00 Piti mennä veljenpoikien kanssa pelaamaan jääkiekkoa, mutta rankka lumisade saa meikäläisen epäröimään. En halunnut kuitenkaan tuottaa pettymystä pikkunassikoille, joten jäkistamineet mukaan ja baanalle. Tosiaan lunta tulee kuin aisaa, joten luistimet jäävät autoon ja ryhdyn vain auraamaan jäätä lumesta. Tosi ärsyttävä ilma pelata jäkistä, kiekko koko ajan kadoksissa ja yksi hävisikin.
18:30 Ihan saakutinmoinen nälkä ja jääkaapissa ei ole mitään ruokaa. Huh, hernekeittoa löytyi.
19:00 Sauna
19:30 Tietokoneen avaus: ihan mielenvikainen facebook päivitys vuodesta 1992, sähköpostien lähettelyä ja muutenkin tietokoneella surffaamista. Taustalla tulee Putousta. Sitten katson nauhoituksia: Top Chef, Diili jne.
00:00 Pää tyynyyn. Muuten kun päivää alkoi aikatauluttaa, huomaan, että tällainen yökukkuja voisi mennä aikaisemmin nukkumaan. Ei tossa illalla tullut mitään tähdellistä tehtyä.
09:45 Herätys ja taas puuroa.
10:30 Haen siskon ja lähdetään veljen muksujen kanssa jäähallille. Vanhin pojista menee jäkisharjoituksiin, me muut pulkkamäkeen.
12:15 Treenit loppuivat, ja pitäisi lähteä kotiin. Mutta ei tiettykään kaikki pojat halua. Veli ja pienin poika lähtevät kotiin ja jään hallille siskon ja kahden pojan kanssa. Katsotaan junnujen jäkismatsia ja ekan erän jälkeen koti kutsuu.
14:00 Jokainen syö omissa placeissaan. Meikäläisen naamaan menee lihaperunasosetta + kasviksia.
16:00 Haen vanhimman pojan pelaamaan jääkiekkoa. Saan suostuteltua siskon mukaan, joka on kuulemma pienestä pitäen inhonut luistelua ja nyt mä vast saan sen tietää. Valmistaudun tällä kertaa hyvin koitokseen ja laitan sääreen polvisuojat (viime kerralla kiekko napsahti kivasti sääreen). Juu tällä kertaa ei osunut sääreen vaan nilkkaan. Vieläkin siinä on mustelmainen patti. Sisko kiittää kipeästä polvesta ja kahviseura ei enää kelannut.
18:15 Menen veljen luokse pannarille. Pitkästä aikaa mukavaa hengailua, katsotaan yleisurheilua ja kommentoidaan entiseen tapaa urheilusuorituksia. Mukavaa on myös pikkunassikoiden kiipeäminen mun syliin. Tosin meinaa tulla tappelu, kun molemmat eivät mahtuneet ja se siitä vielä puuttui kun koira mulkaisee sen näköisenä, että mä olen pettänyt sen. Nassikoiden kanssa pelaan pöytäjalkapalloa ja monopolia.
20:30 Pikkuiset pistävät yöpuvut päälle ja pesevät hampaat. Meikäläinen halaa ja suukottelee kaikki nassikat ja lähden kotiin.
20:45 Niin, mitäpä sitten tekisi, kun koko päivä on vietetty tenavien kanssa. Nyt olisi sitä omaa aikaa. Omaa aikaa hyvinkin.
22:15 Lähden yötöihin.
Nopeesti meni viikonloppu, mutta kyllä se oli sen arvoista. :)
10:00 Herätys, aamupala (puuroa nassuun). Hippasen pelästyn kun laittialla näyttää olevan naarmuja. Mutta ei ne naarmuja ollutkaan. Edellisen illan haukku on jättänyt muistoja, joten imurointi hommiin vaan.
12:15 Sisko tulee hakemaan meitsin ja lähdetään pelamaan korista. Joo ja me voitettiin, tietty. Pelin jälkeen nopeat suihkuttelut ja auton nokka kohti uutta korismatsia, tällä kertaa saa olla katsomossa.
15:00 Tasokkaampi korismatsi alkaa täpötäydessä hallissa. No olihan juhlaottelu kyseessä. Meitsi on ihan fiilareissa, kun kerrankin saa huutaa ja taputtaa, ja saan mä muutaman "uhrin" myös messiin.
17:00 Piti mennä veljenpoikien kanssa pelaamaan jääkiekkoa, mutta rankka lumisade saa meikäläisen epäröimään. En halunnut kuitenkaan tuottaa pettymystä pikkunassikoille, joten jäkistamineet mukaan ja baanalle. Tosiaan lunta tulee kuin aisaa, joten luistimet jäävät autoon ja ryhdyn vain auraamaan jäätä lumesta. Tosi ärsyttävä ilma pelata jäkistä, kiekko koko ajan kadoksissa ja yksi hävisikin.
18:30 Ihan saakutinmoinen nälkä ja jääkaapissa ei ole mitään ruokaa. Huh, hernekeittoa löytyi.
19:00 Sauna
19:30 Tietokoneen avaus: ihan mielenvikainen facebook päivitys vuodesta 1992, sähköpostien lähettelyä ja muutenkin tietokoneella surffaamista. Taustalla tulee Putousta. Sitten katson nauhoituksia: Top Chef, Diili jne.
00:00 Pää tyynyyn. Muuten kun päivää alkoi aikatauluttaa, huomaan, että tällainen yökukkuja voisi mennä aikaisemmin nukkumaan. Ei tossa illalla tullut mitään tähdellistä tehtyä.
09:45 Herätys ja taas puuroa.
10:30 Haen siskon ja lähdetään veljen muksujen kanssa jäähallille. Vanhin pojista menee jäkisharjoituksiin, me muut pulkkamäkeen.
12:15 Treenit loppuivat, ja pitäisi lähteä kotiin. Mutta ei tiettykään kaikki pojat halua. Veli ja pienin poika lähtevät kotiin ja jään hallille siskon ja kahden pojan kanssa. Katsotaan junnujen jäkismatsia ja ekan erän jälkeen koti kutsuu.
14:00 Jokainen syö omissa placeissaan. Meikäläisen naamaan menee lihaperunasosetta + kasviksia.
16:00 Haen vanhimman pojan pelaamaan jääkiekkoa. Saan suostuteltua siskon mukaan, joka on kuulemma pienestä pitäen inhonut luistelua ja nyt mä vast saan sen tietää. Valmistaudun tällä kertaa hyvin koitokseen ja laitan sääreen polvisuojat (viime kerralla kiekko napsahti kivasti sääreen). Juu tällä kertaa ei osunut sääreen vaan nilkkaan. Vieläkin siinä on mustelmainen patti. Sisko kiittää kipeästä polvesta ja kahviseura ei enää kelannut.
18:15 Menen veljen luokse pannarille. Pitkästä aikaa mukavaa hengailua, katsotaan yleisurheilua ja kommentoidaan entiseen tapaa urheilusuorituksia. Mukavaa on myös pikkunassikoiden kiipeäminen mun syliin. Tosin meinaa tulla tappelu, kun molemmat eivät mahtuneet ja se siitä vielä puuttui kun koira mulkaisee sen näköisenä, että mä olen pettänyt sen. Nassikoiden kanssa pelaan pöytäjalkapalloa ja monopolia.
20:30 Pikkuiset pistävät yöpuvut päälle ja pesevät hampaat. Meikäläinen halaa ja suukottelee kaikki nassikat ja lähden kotiin.
20:45 Niin, mitäpä sitten tekisi, kun koko päivä on vietetty tenavien kanssa. Nyt olisi sitä omaa aikaa. Omaa aikaa hyvinkin.
22:15 Lähden yötöihin.
Nopeesti meni viikonloppu, mutta kyllä se oli sen arvoista. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)