Hyvää ja kaunista

Hyväntekeväisyys. Hmm... Mikä sana? Hyväntekeväisyydellähän tehdään hyvää, mutta millä kustannuksella? Se, että kerätään rahaa johonkin hyväntekeväisyyteen ei mielestäni saisi olla sellaista, että kinutaan rahoja. Anna tälle ja tälle kohteelle rahaa, ja ei mukamas haittaa jos annat pienenkin summan. Kumminkin kohteen pyytäjillä siintää silmien edessä suuret summat.

Tämä ajatus tuli mieleen, kun katsoin julkkisten Diiliä. Jotenkin ihmisten arvoja  ei kauheesti arvosteta, kun surutta käydään heidän ropojen kimppuun lähes mitättömillä tekeleillä. Onko tämä sitten hyväntekeväisyyttä, kun mulle tulee ainakin paha mieli katsoa tuollaista toimintaa. Aika mitättömältä tuntuisi tavallisen pulliaisen maksama cupcake (4 egee), kun vieressä oleva tyyppi pistää siihen 2000 egee. Loppujen lopuksi kakut piilotettiin "tavallisilta pulliaisilta" ja odotettiin näitä "maksavia asiakkaita". Hyväntekeväisyyttä eivät saakkaan kaikki harrastaa.

Onhan se raha tärkeä seikka, kun kaikki nyt näyttää maksavan jotain. Ja jos sitä ylimääräistä kertyy, niin miksei sitä voi hyvillä mielin antaa hyväntekeväisyyteen. Mutta keruutapa pitäisi olla inhimmillinen. Ei oo pakko antaa, ja jos pienikin ropo liikenee niin, se olisi yhtä suuri ele kuin suurinkin summa. Huom! tärkeintä on juuri ele.

Mulle hyväntekeväisyys ei ole rahassa mitattava hyve. Se on se tunne, kun olet tehnyt pieneen eleen, jota toinen arvostaa, omalla tavallaan. Hymy, vinosilmähymiöt, vittuilut, tönimiset, halaukset, huutamiset, tykkäämiset, juttelut, anteeksiannot jne.

Äärettömän hieno ele oli tyypiltä, kun tuli mun kanssa luistelemaan. Tyyppi kiroili koko luistelun ajan ja taisi tulla kirosanojen maailmanennätys. Ja mitä meikäläinen teki? Vahingoniloisena nauroin koko ajan. No loppujen lopuksi taisi siltäkin tulla hymy, ja hän lupasi nähdä mua taas ensi viikolla, et kai sitä nyt jotain hyvää teki ja näköjään hyväntekeväisyys vaan jatkuu...

Ja onko se nyt kaunista jos nainen kiroilee. Must ainakin. ;) (haa, hymiö)