No mut joo, oli sitten lomaviikko, joka oli jotenkin tylsä. Jep, tuli levättyä, luisteltua, kahviteltua, koristeltua, mutta jotenkin valju maku jäi. Haluaa töihin frendejä tapaamaan. Ei nyt ihan näin, mutta melkein. Ennenkin oon väittänyt meillä olevan loistosakki töissä, tosin huomisesta lähtien pitäisi taas älliä käyttää ja mistäköhän sitä saisi?
Meikäläisellä on oma maailmansa lähes kaikkialla. Ei voi sanoa, että mulla on erityinen työminä ja etenkin jos työskentelen työkavereiden kanssa, ei ole eroa olenko mä töissä vai vapaalla. Pomojen kanssa minäni muuttuu, mutta ehkä se on nyt okei. Ei nyt viitti ihan pelle olla.
Vapaa-ajan kavereiden kanssa mulla on taas oma maailma. Ja tietty eri kavereiden kanssa erilaiset meiningit. Joidenkin kanssa huutaa henkihievareissä korismatseissa, toisten kanssa analysoi lentopallo- tai jenkkifutismatsia (Ihan persilleen ne analysoinnit menivätkin. Onneks ei kukaan kuullut, kait?), joku tykkää leffaseurasta ja rakastaa kahvihetkiä. Niin, kai sitä nyt itsekin muuttuu vähän tilanteesta riippuen, mutta jotain äärettömän vastenmielistä meikäläinenkään ei suostu tekemään. No keksiiköhän joku mitäköhän se olisi? Mul ei kyl näin äkkiseltään tuu mitään mieleen.
Mutta tällä hetkellä yritin opetella sellaista jutskaa, että mulla on hyvä olla tietyssä asemassa. Olipa sitten kyseessä ystävät tai työ. Jos koen, että toinen yrittää muuttaa mua ja ohjata toiseen suuntaan, meikäläiselle tulee sellainen feikki olo (vrt.missi hymyilee väkisin). Muiden oikut on tottakai jossain suhteessa hyväksyttävä, mutta jos joku määräilee mun elämään mun sanomisillani, tekemisimilläni jne., en koe olevani mä, joku helkutin friikki vaan. En mun tarvitse hallita tilanteita, mutta haluan olla vaan mä.
On tämäkin opettava matka halki elämän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti