Traumatisointia

Mikä on kenellekin dramaattista tai traumatisoivaa? Ei voi tietää. Luin tässä taannoin Turun Sanomista uutisen, joka käsitteli Tyksin mielenosoitusta. Tällainen traumapotilas ei voinut olla huomaamatta, että traumapotilaiden hoitaja oli huolissaan potilaiden kunnosta, kun ne tulevat vastaanotolle. Häh? Hoidetaanko todellakin erikseen potilaita ettei niille tulisi traumoja. Mikä on se määritelmä kelle hoitoa annetaan? Onko se sellainen isompi kolari, jossa tyyppi on vierellä kuollut vai sellainen tapaus, jolloin kaikki ovat selvinneet kolarista ehjin nahoin. Haa, jaksan taas paasata tästä, mutta oikeesti. Tietty, hyysääminen on sairasta ja ei jokaiseen pipiin tarvitse psykologista analyysia.

Draamaa voisi tietty paremmin lieventää, jos asiat tehtäisiin kerralla oikein. Spekulointi erilaisten sairauksien ja toimenpiteiden kanssa ei nyt ole kaikkein parhain draaman lieventämiskeino. Ja kaiken lisäksi se jolta apua haetaan, ei ole huolissaan oikein mistään ja antaa huoletta ajan kulua. Se mikä raastaa on kuitenkin potilaan kropassa ja kun potilas ei tarpeeksi osaa ilmaista kärsimystään, niin sitten se kärsii. Kahden kuukauden pahoinvointi ja ennen kaikkea tietämättömyys ovat poissa yhdellä neulan pistolla. Ja tässä vaiheessa pitäisi varmaan kiittää kun pystyy normaalisti hengittämään. No kiitos.

Tuollainen hetki elämässä (pari kuukautta) on elämässäni hyvin suuri aika ja nimenomaan elää feikkivammaisena. Feikki sen vuoksi, koska eihän mun kropassa mitään vikaa ole, pelkkä kosmeettinen virhe. Mutta se aika jätti jälkensä ja sitä menetettyä aikaa on mahdotonta saada kiinni.

Ja suurempi pelko tulee siitä, kun se pitää saada kiinni. En ole koskaan jännittänyt tai pelännyt yhtä paljon koriskauden avausta, joka on huomenna. Olen valmistautunut tähän kauteen ehkä kaikkein huonoiten koskaan, vaikka salaa olen toivonutkin pelaavani kaikki kauden pelit. Mutta matka jatkuu, toivottavasti pikkuhiljaa terveempänä kuin ever. :)