Kerran vielä

Grande finale lähestyy. No siis, onko nyt ihmeellistä siinä, että eräs artisti vetäisee pari keikkaa, ja sitten näkee samat naamat yleisössä, ja loppujen lopuksi voi todeta: Olipas hyvin tutunoloinen biisilista. On kai siinä jotain, kun nyt on puunannut kämppää pari päivää, ja ihan vaan sen vuoksi, että artisti tulee tänne kotikonnuille. No joojoo, tulee muitakin :).

Ja mitä eikö pesis enää kiinnosta, kun en ole matsissa. No hei, kuka on väittänyt, että olisin PESIKSESTÄ kiinnostunut.

Nyt kipinkapin linnaan nielemään kakkua.

Turisti?

Onhan se noloa olla omassa kotikaupungissa, ja sitten ei tiedä mistään mitään. Pikkasen alkoi kyllästyttämään, kun joutui koko ajan sanomaan en tiedä. Ja sitten tää henkilö parin tunnin jälkeen sanoi, että eksä tiedä sitäkään. "No tiedät sitten seuraavalla kerralla, kun joku turisti tulee käymään." No hei, ei kiinnosta ottaa selvää. Meikäläinen tuli viettämään kesäistä päivää katsomoon ja en nyt arvannut, että olisi pitänyt oppaaksi ryhtyä. Ja todellakin olin turisti, koska matsi oli kaukana meitsin lajista. Niin pesistä, pesistä. Ja kun annostus tuli täyteen, sanoin, ettei tää oikein oo meitsin laji, ja keskustelun taso vaihtui miltei heti. Siis taso laski, ja onneksi. Ei voisi vähempää kiinnostaa miten Mansen B-tytöillä menee ja niin...

Pelissä yllätti sen kovuus. Ei syytetty tuomaria, mutta naiset olivat melkein toistensa kurkussa kiinni. Yksi lyönti osuikin kiinniottajaa rintakehään, ja perään huuto: Se oli tahallinen... Siis taso, missä pitäisi olla hauskaa, ja niin vierasjoukkueella olikin, ehkä liiankin, mikä hermostutti vastustajaa. Huh, olipa kiree matsi. Täytyy myöntää, että näin taas itseni kentällä.

Olipas opettava viikonloppu.

Pidä huolta

Hienot sanat vai sanotaanko osuvat sanat? Sanotaan: osuvat sanat. Mielestäni biisin soundi on tehty tyhmästi iloiseksi, vaikka kyseessä on tärkeä sanoma. On se kyllä ehkä vähän noloa lähettää viesti, kun seuraavana päivänä kuulin, että kaikki on ok, ongelma ratkaistu. Ja viestiin ei tullut vastausta. Todella hävetti, kun sillee lepertelyksi ja hempeilyksi meni. Niinniin, empaattinen.

Mutta sitten tänään tulee puskista viesti, ja kiitettiin, että tuki on takana.

Mä tein sen, siis lähetin viestin, jota pyörittelin käsissäni päivän, nolostuin, mutta loppujen lopuksi ilostuin. Se on vaan pakko ottaa yhteyttä, että NE tietää, että en ole unohtanut, vaikka SE OMA ELÄMÄ olisi elettävä. Nyt tuli mieleen taas huomisen vapaapäivän ohjelma, ainakin yksi rohkeutta vaativa soitto. Hyvä mieli, en tiedä teille, mutta ainakin mulle. Niin oma napa...

Pidetään huolta :) 

R.I.P

Huh ;(

Älä lyö lyötyä. Joku jossain on nyt taas kerran nähnyt meitsissä hivenen empaattisuutta, niin eiks jokainen soitto parin päivän aikana ole ollut murheellinen. Nyt oli ystävän ystävän vuoro, ja niin nuori sälli. No eiks pienet ilon aiheetkin oteta multa pois, kuten ystäväni nauru ja iloisuus. Ei puhelimessa huumori kukkinut. No hei, tilanteen tietäen ei ihme, mutta miksi juuri nyt?

Eletään taas, toivottavasti huomenna olisi paljon parempi päivä.

Lepää rauhassa tyyppi, osanottoni ;(

Kateellinen? Elä omaa elämää!

Juu, ei sinänsä, että onhan se ihqu tyyppi, mutta...

Kymmenen minuutin puhelu + 45 minuutin puhelu.

Huh, elämän kovuus... hurjaa, rankkaa, armotonta. Koko ajan kilpailua, ja juoksemista junan perään. Ei osata pysähtyä, edes hetkeksi. Tämä kilpailu teki yhden sairaaksi, yksi on todennäköisesti kovaa vauhtia sairastumassa, ja mitä v*ttua meikäläinen tekee? Yritetty on auttaa, paremminkin ehkä pitäisi, mutta nämä henkilöt eivät anna auttaa. Se juuri tekee ton yhden henkilön sairaaksi, tiedän sen jo nyt. Sitä odottaa kovat ajat, jos se ei anna meitsin tai kenenkään auttaa. Voi luoja, en nyt kirjoita tähän mitä ajattelen. Tipat silmissä puhukoot puolestaan ;(.

Juujuu, korvaamaton tyyppi. Liikaa ihmiset tekevät itsestään korvaamattoman tai ainakin pitävät itseään sellaisina. Kuka sitten töissä tekee ne hommat, kun sairastuu? Ei kukaan, ja tätäkin sairasta tuttuani odotetaan töihin, koska kukaan muu ei osaa hänen hommia. Samat työt + sairasloman aikana kertyneet työt odottavat, mutta sanon, että aivan turhaan. Tätä tuskin työasiat nappaa, kun taistelee elämästään. Hän teki itsestään korvaamattoman, ja varmisti näin itselleen varman työpaikan, mutta luultavasti tämä työtaakka oli liikaa. Olisi pitänyt herätä aikaisemmin.

Ja sitten tää yks, joka on menossa samaan kuiluun. Ei korvaamaton, mutta elämänmuutos on sen verran raju, että kavereita se tarvitsee. Mutta ottaako tämä apuja vastaan? Ei!

Juu, puheluissa ruodittiin tätä elämän kovuutta. Loppusinettinä todettiin, että ei kai tässä muu auta kuin elää omaa elämää.

Kuulostaa raa'alta, mutta on siinä totuuden siemen.

Kateellinen

Eräälle tyypille. On tehnyt elämänsä aikana rohkeita valintoja, ja elää nyt niiden ansiosta elämänsä "parasta" aikaa. No voiko sanoa, että lapsien saaminen on rohkea teko? Voi! Voiko sanoa, että ero on rohkea teko? Voi! Voiko sanoa, että naisen kanssa seurustelu on rohkea teko? Voi! Voiko sanoa, että keskustelu tuiki tuntemattomien kanssa netissä on rohkea teko? Ja vieläpä tapaaminen? VOI, VOI!!

Meitsi on niin mahdottoman ylpeä tyypistä, ja kaikkein parasta on se, että meitsi tuntee tyypin. Ja nyt en laita hipsukaisia ("") tuntee-sanan kylkeen, koska luulen tuntevan tyypin todella. Vielä paremmin tyyppiä oppii tuntemaan parin viikon päästä, mutta sitä ennen tulee naurettua hänen kommenteilleen, koska taas on löytynyt yksi epätoivoinen tapaus, joka ei pysty pitämään suutaan kiinni :).

Mun rohkeus jäi sitten tähän,

mutta meitsi oli ylpeä itsestään. Ehkä ei pitäisi, koska kalat pitivät madon asennusta pilkkanaan, ja söivät madon koukun ympäriltä.

Loisto porukka :)

Noi työkaverit, huh. Sitä ryhmää tulee kyllä ikävä, se nauru, ja se mille nauretaan on ihan posketonta läppää. Kuulemma kamuille tulee ikävä mun älyttömiä, uskomattomia juttuja. No joojoo, enhän ollut kahteen päivään oikein repäissyt mitään, mutta sitten... Työkaveri sanoi, ettei kahvi ole oikein maistunut töissä. No ei ole ihme ettei toisillakaan, kun on ollut kesäloma. No just, sain tunnustusta, että kato, se heräs. Mutta täytyy muistaa, millaisen porukan kanssa liikun. Oli pakko lohkaista. Tämän viikon saan vielä nauttia heidän seurasta. Ja aina kun vitsaillaan sillä, että töissä on hauskaa, että en minä täällä palkan takia ole. Melkein voisi sanoa noin. On se ihmeen paljon auttanut taas töihin palaamista, kun on mukavat kamut vierellä :).

Juu, mä yritän, yritän, ja yritän sopeutua erääseen tilanteeseen, mutta en näköjään millään pysty. Taas meni v*tuiks koko tapaaminen. Ja tiedän, että se on meikäläisen typeryydestä kiinni, mutta ei vierellä olijatkaan helpota tilannetta yhtään feikkaamalla tekopyhiä enkeleitä. Meitsi tarvitsee nyt rauhaa, joten oikein paljon lenkkejä, kuntosalia, uintia, töitä... Eiköhän näillä taas pötkitä vähän aikaa.