Näin mulle torstaina lääkäri sanoi. No niin, eli perjantaina jumppaa, lauantaina lenkki ja sunnuntaina synttärit ja maanantaina taas lääkäriin. Se siitä rauhallisesta viikonlopusta, paitsi sitä asiaa mitä lääkäri tarkoitti, niin siinä pidin lupaukseni. Huomenna sitten selviää, onko kaikki muumit laaksossa, mutta mä voin sanoa, että ei ole. Lauantaina vasta :) .
Mutta eilen tuli rykäistyä lenkki, ja vieläpä juosten. Sen verran yllätyin, koska perjantaina polvi ei tykännyt hyvää jumpan jälkeen. Nyt vasta mä tajusin, että jonkun kanssakin voi juosta. Ai jaa, mielenkiintoista. Tosin, jos yrittäisi tosissaan saavuttaa jotain hyvää aikaa, niin parempi jättää seuralaiset rannalle. Aika jännä, nyt taas polvea särkee, joten pitäisköhän taas lähteä baanalle...
Vaikka oli se virkistävää juosta lenkki noinkin, ja ihan kiva tapahtuma toi N5, niin järjestäjät saavat kyllä niin paljon risuja ettei oo tosikaan. Ensinnäkin: liikennevalot. Mentiin sillee liikennevalojen mukaan ja voi paska, jos sattui huono sauma. Odotusta, odotusta ja odotusta. Olin ensimmäinen, kun punaiset valot paloivat. Kiva, kärki häipyi näkymättömiin, perässäolijat ottivat kiinni (ennen kaikkea mun kaverit, voi v*ttu). Toisien valojen jälkeen luovutin, kun järjestysmies sanoi: "Odotetaan, että porukka on kasassa." Loppumatka taivallettiin sitten kavereiden kanssa. No toisaalta, se ehkä säästi mun polveani. Muutenkin, kun päästiin vähän kauemmaksi keskustasta, järjestysmiehiä ei ollut missään. Siellä sitten autoteillä juostiin autojen seassa, ja muutenkin juostiin jotain hemmetin kinttupolkuja.
Ja tänään sitten jääkiekkoa. Miten mä aina joudunkin pelaamaan 6-vuotiasta vastaan? Muu seura ei oikein kelpaa. Niin taitaa viestiä siitä, että meitsi on aika taitava...
sunnuntai 29. toukokuuta 2011
Kreivin aikaan
Yksi aika päättyi lokakuussa. Siinä sitä sitten haikeana solmi nauhoja viimeisen kerran. Mutta hyvästien antaminen paikalle oli väistämätöntä. Kavereita tuli ikävä, ei niinkään sitä paikan toimintaa. Yksi näistä kavereista jäi frendiksini.
Sitten se soitto. Meikäläinen oli ovela ja valikoi sellaisen jumppatunnin, jossa mun kavereita on. Ja ohjaajakin oli tuttu. Aikamoinen stara fiilis, kun tallustelin kuntosalin läpi, moikkailuja sateli. Ja sitten tunti... Ohjaaja sanoi, kato, You are back! Eturivin kaverit kysyivät, että missä olen ollut? Siis ei luulisi, jos nyt "vähän" jotain on rupatellut ja tunnilla möläyttänyt, että meikäläinen muistetaan. Huh, noita kamuja ;) .
En ole varmaan itselleni vielä todennut, että se aika päättyi lokakuussa. Jotenkin sitä kuvitteli, että joskus vielä paikalle pöllähtäisin tekemään sopparia. Nyt kun näin placen, ja ne ihmiset, niin kovasti teki mieli taas solmia liitto riistäjän kanssa. Mutta onneksi, no tulihan toisilta melkein parku (meitsi myhäili), ohjaaja sanoi lopettavansa jumppatuntien ohjaamisen kyseisessä paikassa.
Nyt sitten voi lopullisesti katkaista siivet, ja suunnata kohti uusia haasteita. Tällä kertaa puhtaasti urheilun ehdoilla eikä... No joo, hiljaa pysymisen taito on arvostettava ominaisuus, mutta siihen en vaan kertakaikkiaan pysty. Ohjaaja sai taas kuulla nasevaa kommenttia, mutta mitäs esitti kysymyksen?
Ei tainnut olla tuulesta temmattu tokaisu: You are back. Kyllä se taas huomattiin.
Sitten se soitto. Meikäläinen oli ovela ja valikoi sellaisen jumppatunnin, jossa mun kavereita on. Ja ohjaajakin oli tuttu. Aikamoinen stara fiilis, kun tallustelin kuntosalin läpi, moikkailuja sateli. Ja sitten tunti... Ohjaaja sanoi, kato, You are back! Eturivin kaverit kysyivät, että missä olen ollut? Siis ei luulisi, jos nyt "vähän" jotain on rupatellut ja tunnilla möläyttänyt, että meikäläinen muistetaan. Huh, noita kamuja ;) .
En ole varmaan itselleni vielä todennut, että se aika päättyi lokakuussa. Jotenkin sitä kuvitteli, että joskus vielä paikalle pöllähtäisin tekemään sopparia. Nyt kun näin placen, ja ne ihmiset, niin kovasti teki mieli taas solmia liitto riistäjän kanssa. Mutta onneksi, no tulihan toisilta melkein parku (meitsi myhäili), ohjaaja sanoi lopettavansa jumppatuntien ohjaamisen kyseisessä paikassa.
Nyt sitten voi lopullisesti katkaista siivet, ja suunnata kohti uusia haasteita. Tällä kertaa puhtaasti urheilun ehdoilla eikä... No joo, hiljaa pysymisen taito on arvostettava ominaisuus, mutta siihen en vaan kertakaikkiaan pysty. Ohjaaja sai taas kuulla nasevaa kommenttia, mutta mitäs esitti kysymyksen?
Ei tainnut olla tuulesta temmattu tokaisu: You are back. Kyllä se taas huomattiin.
keskiviikko 25. toukokuuta 2011
Ojasta allikkoon
No niin, pikkuriikkinen räjähdys, ja prkl dokumentti taas asialla. Piti tyhjentää boxi, jotta se pääsee vehreämmille niityille. Niityistä dokumentissakin puhuttiin. Juu, sori, nyt ei pysty jatkamaan ;( . Ei sillä, että paskan boxin kohtalo liikuttaisi pätkääkään...
Uudistunut minä
Nonni, sanonko mitä? En sano.
Kiva kun tässä lähiaikoina on annettu mulle niin hirveästi palautetta. Ensiksikin laiska, sitten täydellinen, sitten sohvaperuna, sitten itseriittoinen... Olipas mairittelevia, kiitos.
No kaikkein miellyttävin oli sohvaperuna nimitys ja eräs oli kauhean huolestunut meikäläisen liikunnan harrastamisesta. Ei sen auttanut muu kuin tarjota mulle kuntosalissa käynti ja vieläpä kahvin kera. Voi raukkaa, kun ei tajua, etten mä ole nyt kauheasti innostunut sen tarjouksesta, mutta tyyppi kuulosti järjettömän mukavalta puhelimessa. Huusi oikein kovaan ääneen puhelimeen: "Soppa tulee perjantaina kuntoilemaan." Mitä? Oliko siellä kauitin vai meitsin tuttu vieressä? No on kiva mennä vanhaan tuttuun paikkaan tapaamaan kamuja, ja sit tätä uutta puhelin tuttavuutta :).
Kyllä jotain on varmaan minussa uudistunut, kun pelkkä puhelinsoittokin piristää kummasti, ja vieläpä tuntemattomasta numerosta. Onneksi vastasin.
Kiva kun tässä lähiaikoina on annettu mulle niin hirveästi palautetta. Ensiksikin laiska, sitten täydellinen, sitten sohvaperuna, sitten itseriittoinen... Olipas mairittelevia, kiitos.
No kaikkein miellyttävin oli sohvaperuna nimitys ja eräs oli kauhean huolestunut meikäläisen liikunnan harrastamisesta. Ei sen auttanut muu kuin tarjota mulle kuntosalissa käynti ja vieläpä kahvin kera. Voi raukkaa, kun ei tajua, etten mä ole nyt kauheasti innostunut sen tarjouksesta, mutta tyyppi kuulosti järjettömän mukavalta puhelimessa. Huusi oikein kovaan ääneen puhelimeen: "Soppa tulee perjantaina kuntoilemaan." Mitä? Oliko siellä kauitin vai meitsin tuttu vieressä? No on kiva mennä vanhaan tuttuun paikkaan tapaamaan kamuja, ja sit tätä uutta puhelin tuttavuutta :).
Kyllä jotain on varmaan minussa uudistunut, kun pelkkä puhelinsoittokin piristää kummasti, ja vieläpä tuntemattomasta numerosta. Onneksi vastasin.
tiistai 24. toukokuuta 2011
A lazy woman
Näin mulle sanottiin, ja vieläpä näillä sanoilla. Onpas tää nyt niin kansainvälistä. No puolentunnin rupattelun jälkeen, tää lupasi, että elämäni lähtee uuteen nousuun. Kyllä mä sen nyt tiesin, mutta nyt se on sitten ääneen sanottu, ja vieläpä "tuntematon" henkilö. Seurataan tilannetta, täytyy pistää päivämäärä ylös. Mutta keskustelusta jäi äärettömän hyvä fiilis. No kyllä se oli myös sen hintainen. Hmm... kallis poski hipaisu :)
Ja eilen, siis ihan tavallinen kaupassa käynti. Siellä sitten mä tepastelin ja huomasin katseiden seuraavan mua. Ihan kuin niillä olis ollut mulle asiaa ja vähän ne viivytteli ostoksien tekemistä. Sitten kassalla, no tietenkin ne oli just mua ennen. Ne yritti heittää jotain läppää, ei mulle, mut mun olisi pitänyt kuulla ne, koska sillee hymyillen katselivat mua. Ihmeellistä touhua, kun juttelevat toisilleen, ja sitten kumminkin eivät kommunikoi keskenään, ja vaan molemmat puhuvat vähän niin kuin mulle. No mulla oli sen verran kiire kamuni kanssa, joten en nyt jäänyt selvittämään mystistä arvoitusta. Hei tiedoksi vaan: mulle voi tulla juttelemaan ihan face to face, en mä pure. Mutta nyt ei ole TODELLAKAAN sopiva aika kiusata mua.
Kiitos :-P
Ja eilen, siis ihan tavallinen kaupassa käynti. Siellä sitten mä tepastelin ja huomasin katseiden seuraavan mua. Ihan kuin niillä olis ollut mulle asiaa ja vähän ne viivytteli ostoksien tekemistä. Sitten kassalla, no tietenkin ne oli just mua ennen. Ne yritti heittää jotain läppää, ei mulle, mut mun olisi pitänyt kuulla ne, koska sillee hymyillen katselivat mua. Ihmeellistä touhua, kun juttelevat toisilleen, ja sitten kumminkin eivät kommunikoi keskenään, ja vaan molemmat puhuvat vähän niin kuin mulle. No mulla oli sen verran kiire kamuni kanssa, joten en nyt jäänyt selvittämään mystistä arvoitusta. Hei tiedoksi vaan: mulle voi tulla juttelemaan ihan face to face, en mä pure. Mutta nyt ei ole TODELLAKAAN sopiva aika kiusata mua.
Kiitos :-P
sunnuntai 22. toukokuuta 2011
Kaivolle mars
... juomaan vettä.
En usko, että se on tyhjä, mutta ei silläkään olisi väliä. Kokemäen muskettisoturit ovat ainakin paikalla, ja yksi sanoikin, ettei lähde, jos sinne ei kaikki tuu. Vähän häntä hirvitti tuttisotureiden armeija, mutta kyllä me pärjätään, toinen sanoi. Pistetään kakarat kuriin.
Ja onhan siellä SE YKSI varteenotettava syy hypätä kaivoon. Kannattaa hypätä perässä.
En usko, että se on tyhjä, mutta ei silläkään olisi väliä. Kokemäen muskettisoturit ovat ainakin paikalla, ja yksi sanoikin, ettei lähde, jos sinne ei kaikki tuu. Vähän häntä hirvitti tuttisotureiden armeija, mutta kyllä me pärjätään, toinen sanoi. Pistetään kakarat kuriin.
Ja onhan siellä SE YKSI varteenotettava syy hypätä kaivoon. Kannattaa hypätä perässä.
Liikkatunti alkaa
No niin, mihin mä nyt sen kouluterveydenhoitajan lapun pistin. Menisköhän se tällä kertaa läpi?
Tuttu marina, muttei mulle, nimim. kympin oppilas. No joojoo... No jostain sentään kymppi :) Onhan mullakin lajeja, joista en pitänyt, kuten telinevoimistelu, jumppa, tanssi ja uinti. Mutta mä en keksinyt selityksiä, vaan osallistuin kaikkeen hammasta purren.
Liikuntatunneilla tapahtuva toiminta voi vaikuttaa itsetuntoon ja nuorilla se on hyvinkin heikko. Jos ei pärjää liikunnassa, keksii tekosyitä, ettei osallistuisi tunnille. Tällaisia tyyppejä aletaan pilkata ja koulukiusaaminen voi saada alkunsa.
Aluksi tulee mieleen leikki: "Kuka pelkää mustaa miestä." Sanonko, että voi apua. Ei nyt tästä pitäisi kehittää mitään rasistista shittiä. Tämä on vain leikin nimi! Neekerinsuukot takaisin!
Hmm... Tuli vaan jostain mieleen, että mikä laji on simputtajien simputtaja, koululaisten kammo ja ah niin armas kansallispelimme? Tietenkin PESÄPALLO! Tätä ei vaan tuu ajatelleeksi, mutta tämä laji oikein viljelee kiusaamista. Ensinnäkin valitaan kapteenit, jotka valitsevat joukkueidensa jäsenet vuorotellen. Niin, auta armias, jos olet se kuuluisa viimeinen valinta. Itkuhan siitä tulee. No sitten päästään pelaamaan, lyöntivuorossa on koko ajan palouhka ja voi luoja, jos tulee vielä ajolähtö. Ei se ole helppoa ulkokentälläkään. Koppi on pakko saada tai muuten vaan räpsä väliin. Mutta sitten, kun se sattuu menemään ohi, niin....
Huhhuijaa, mikä painepeli. Ei sitä silloin tajunnut, ja otti pesiksen vastaan iloisena pelinä. Kaikki eivät siitä pitäneet ja ymmärrän hyvin niitä tyyppejä. Muakin jännitti aina mailan varressa, ja huh kun pääsi takaisin seisomaan kotipesään.
No ehkä tää nyt riittää pesiksestä tällä erää. Pakko vielä painottaa mielenkiintoista pointtia. Miehet olivat huolissaan siitä, että naisten pesismatseissa käy enemmän porukkaa kuin miesten peleissä. Hei, täytyy muistaa MIKÄ OLIKAAN SE SARJATASO!
Osanottoni :)
Tuttu marina, muttei mulle, nimim. kympin oppilas. No joojoo... No jostain sentään kymppi :) Onhan mullakin lajeja, joista en pitänyt, kuten telinevoimistelu, jumppa, tanssi ja uinti. Mutta mä en keksinyt selityksiä, vaan osallistuin kaikkeen hammasta purren.
Liikuntatunneilla tapahtuva toiminta voi vaikuttaa itsetuntoon ja nuorilla se on hyvinkin heikko. Jos ei pärjää liikunnassa, keksii tekosyitä, ettei osallistuisi tunnille. Tällaisia tyyppejä aletaan pilkata ja koulukiusaaminen voi saada alkunsa.
Aluksi tulee mieleen leikki: "Kuka pelkää mustaa miestä." Sanonko, että voi apua. Ei nyt tästä pitäisi kehittää mitään rasistista shittiä. Tämä on vain leikin nimi! Neekerinsuukot takaisin!
Hmm... Tuli vaan jostain mieleen, että mikä laji on simputtajien simputtaja, koululaisten kammo ja ah niin armas kansallispelimme? Tietenkin PESÄPALLO! Tätä ei vaan tuu ajatelleeksi, mutta tämä laji oikein viljelee kiusaamista. Ensinnäkin valitaan kapteenit, jotka valitsevat joukkueidensa jäsenet vuorotellen. Niin, auta armias, jos olet se kuuluisa viimeinen valinta. Itkuhan siitä tulee. No sitten päästään pelaamaan, lyöntivuorossa on koko ajan palouhka ja voi luoja, jos tulee vielä ajolähtö. Ei se ole helppoa ulkokentälläkään. Koppi on pakko saada tai muuten vaan räpsä väliin. Mutta sitten, kun se sattuu menemään ohi, niin....
Huhhuijaa, mikä painepeli. Ei sitä silloin tajunnut, ja otti pesiksen vastaan iloisena pelinä. Kaikki eivät siitä pitäneet ja ymmärrän hyvin niitä tyyppejä. Muakin jännitti aina mailan varressa, ja huh kun pääsi takaisin seisomaan kotipesään.
No ehkä tää nyt riittää pesiksestä tällä erää. Pakko vielä painottaa mielenkiintoista pointtia. Miehet olivat huolissaan siitä, että naisten pesismatseissa käy enemmän porukkaa kuin miesten peleissä. Hei, täytyy muistaa MIKÄ OLIKAAN SE SARJATASO!
Osanottoni :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)