Hyvä ja paha maailma

Aika liikuttavaa olla haluttu ja se juuri tekee siitä liikuttavan, koska tämä henkilö on vilpittömästi sitä mieltä. Ja mistäköhän sitä voi tietää sen ajatuksia? No voisin veikata, että ikä sanalee aika paljon. Pienet nassikat ovat sellaisia, viatonta hyvyyttä ja ne todella tykkäävät susta. Tai jos he eivät tykkää, niin sanovat myös sen suoraan. Se on hienoa, kun pieni kypärähemmo vain näkee sut, niin ilo on ylimmillään. Muistutti mua siitäkin seikasta, että olin jättänyt kahdet harjoitukset väliin. Kyllä se ottaa päähän, koska mun syy oli molemmilla kerroilla nukkuminen. Ja ärsyttää suunnattomasti tollainen peruuttaminen, koska tietää itsekin varsin hyvin jopa tällä iällä, että olisi kiva, jos joku sukulaisista olisi katsomossa. Ei me ihmiset näköjään kauheasti muututa, ja nyt täytyy olla tarkempi ton hemmon kanssa, koska tietää miten paljon sille merkkaa mun läsnäolo. Aamupäivällä olin katsomassa harjoituksia ja oli se taas yhtä riemua.

Tämä oli tätä todellista hyvää maailmaa, lähes täydellistä. Sitten...iltapäivä...raakuus iskee...Kämppäni tuppautuu täyteen ihmisiä, joita paskanjauhanta kiinnostaa, musta viis. No olihan mukana myös muutama spesiaalitapaus, joten ei yleistetä. Itsepähän olen porukkani valinnut, joku sanoisi, mutta niin...Kyllä mä näiden kanssa toimeen tulen ja huuli lentää, mutta sitten kun on kekkerit ohi, ei tiedä mitä tapahtuu...mutta niin, aina se näin menee ja loppu riippuu ittestä. Jos annat pikkusormen, se vie koko käden. En antanut tälläkään kertaa, mutta jotenkin paska fiilis elämän pahuudesta jäi mieleen. Kuka olikaan iloinen nähdessään mut? Myönnetään, että mikä helkutin marttyyriasenne toikin on?, mutta tosiasiassa kämppä niitä kiinnosti, joka on muuten sellainen nähtävyys, että huh.

Ja enää muutama päivä reissuun...ja ilman näitä kynttiläheppuja, jippii :)

Hyökyaalto

Pettävällä jäällä

Ei se kyllä pettänyt, jää nimittäin, muista mä en sitten sanokaan yhtikäs mitään...Biisi tuli vaan mieleen, kun sitä luisteli, luisteli ja luisteli, niin Tapsan, Maijan, P!nkin, Irinan jne. seurassa. Aikamoinen seura :)

Piti laittaa tähän levottomuuksia, koska niiden jakajia ei ollut ja tää joutui yksin kestämään omaa päätänsä. Aloitetaanpa näin, jotta pääsette heti tähän tasoon mukaan:

Seinillä on korvat, hiirillä matto, ja miehellä muna...

Ja sitten vielä sellainen, kun yritin tehdä spagaattia, niin mulle sanottiin: juodaan kahvit ekaks. Häh? No sit jos joutuisi soittaa ambulanssin niin tuli ainakin kahvit juotua. Kiitti :)

Ja mikä on siisteintä? Se on sana ja se on kantasanan siisti superlatiivimuoto ja loppuun on lisätty tä-pääte.

Ja kaiken tämän viisaan postauksen takia, meinasi kämppä kärähtää. Kiitos henkeni pelastaneelle soitolle, nyt on jatkoaika käynnissä...Jos soitto ei olisi tullut, täällä grillattaisiin ehkä muutakin kuin vain broileria.

Jääkiekko

Voisin kuvitella, että olisin urheiluhulluna innossani matsista. Mutta kun sitä pääsi areenan lähellä ja näki isot kirjaimet HK, alkoi niin paljon sapettamaan, ettei oo tosikaan. Se siitä kiekosta sitten...

Areenan historiaa:
2.12.2010 julkistettiin yhteistyösopimus HK Scan Oyj:n kanssa, jonka myötä Turkuhallista tuli HK Areena.

Ja tässä taannoin:
20.01.2011 HKScan karsii yli 200 työpaikkaa

En nyt jaksa paneutua tähän yhtäläisyyteen, koska ottaa päähän, että mistäköhän noita rahoja aina saadaan ja tulosta tehdään. Tietenkin työntekijöiden irtisanomisilla, jotta saataisiin lisää liikevaihtoa. HK:han teki huippuvuoden taloudellisesti silloin kun Turun tehdas lakkautettiin. Ja miten toi halli nyt tulee kuvioihin mukaan, niin antaa olla, mä en enää jaksa. Otetaan oma lehmä pois ojasta ja annetaan muiden lehmien märehtiä. Just niin, luitte oikein :)

Niin ja jääkiekko. Ihan mukava peli, no just, mieleenkiintoni oli tosin eräässä tyypissä, jota ei saanut koskea, katsoa kylläkin. Kiva oli olla siinä fanaattisen fanin vieressä, kun toinen huokasi ohi menneestä laukauksesta ja mä jostain aivan muusta...

Vasepuukki

Tämähän on sellainen shitti, johon en rekisteröidy. Niin, mutta kun elämä on mennyt vähän silleen, etten varattuihin koske, en työkaveriin ihastu, en kirjoita blogia, en juo alkoholia, en asu sellaisessa talossa, jossa on hiiriä (kirjoitettu kirje yläasteella), en ole kaksinaamainen, en kiroile ja MUUTA SONTAA. No miten on? Onko puhtoinen minä toteutunut? No hei, ei alkuunkaan, päinvastoin koko litanja. Ja sitten vielä iki ihana pärstäesitteeseen rekisteröityminen, huhhuh.

Voin sanoa, että olin siinä puoli neljän maissa aika vastustuskyvytön, kun miettii, että zumbaakin tanssin ja salasanan kirjoitin abouttirallaa viisi kertaa uudestaan. No piti vaihtaa salasana samantien, jotta se muistuisi mieleen seuraavana päivänäkin.

Mutta niin, täytyy sanoa, että positiivinen yllätys. Nyt sitä ei vain pääse irti sieltä, kun keskustelee kaverin kanssa. Samaan syssyyn täytyy kyllä kritisoida tätä juttua. Frendeillä ei ole aikaa tavata face-to-face. Siinä sitten esim.koulutehtävien ohessa buukkaillaan ja ajatellaan, että That's it, tulipahan sen kanssakin vaihdettua kuulumisia. Ei tarvitse enää nähdä ja näin. Se mua ottaa tossa systeemissä päähän, kun ihmisistä saa aivan eri kuvan kun näkee niiden ilmeet ja eleet. Ja voipi olla, että verbaalisesti lahjakas ihminen ei loistakkaan kirjoituksillaan. Ja sitten taas jotkut hyvät kirjoittamisen taidon omaavat henkilöt eivät saa sanaa suusta. Hämmentävää...

Ja sitten, kun itse on tunkenut ittensä joka paikkaan kirjoituksillaan, niin mä en enää jaksa sinne mitään kirjoittaa. Ja kun tietää, että se on avoin lähestulkoon kaikille, niin ei siellä viittisi mitään henkilökohtaista sepustaa. Meikäläinen onkin vain lähettänyt privaattiviestejä eräille, vähän niinkuin sähköposti meininki. Mutta eihän sähköposti näiden kanssa käy, koska se on niin OUT. No hyvä kun keskustelee sentään joillakin foorumeilla.

Sitten, argh...mulla menee hermot tohon shittiin, mutta yritetään. Siellä mulle rävähti lista esiin, että "saatat ehkä tuntea nämä henkilöt". Mitä hittoa, suurinpiirtein sata paikkakuntani koripalloilijaa...voi vittu. Ei mua kiinnosta, mitä niille kuuluu, mutta pitäisköhän ihan huvin vuoksi pyytää kaveripyyntöjä, jotta lista täydentyisi nimistä, jotka ovat elämässäni vain nimiä. Ja ei ne varmaan mua tunne, mä tunnen yllätävänkin paljon tota populaa. Tällä hetkellä mulle riittää noi kymmenkunta ystävää (HUOM! ei pelkästään nimiä), mutta kun toi saakutin verkosto on aiheuttanut sen, että kaiken maan palloilijat lähettävät ystäväpyyntöjä. En mä kieltäydy, mutta tämä haalimisidea mua KYRSII.

Muuten hyvä lahjavinkki: vanhempani antoivat enolleni häälahjaksi lasista tehdyn esineen, jossa oli kaksi norsua, kärsät kiinni toisissaan. Alapuolella oli teksti, jossa luki KÄRSIKÄÄ YHDESSÄ.

Näin se vaan on, hohhoijaa...

Frendit?

Huhhuh...Vuonna 2001 sain viestin, ystävänpäivänä:

The friends are like stars. You don't see them often, but You always know, they will be there.

Nyt sen tiedän, kiitos.

T.Kotiin palannut ystävä

Lauloin mä yhden biisinkin, tottakai...

Ei ne olleet muuttuneet. Lukiosakki koossa taas, ai että!!!!

Katastrofi

Katastrofi voi iskeä vuonna 2012 - syynä aurinko

Julkaistu: 20.4.2009 10:50

Supervoimakas aurinkomyrsky voi aiheuttaa katastrofin Maassa vuonna 2012, raportoi New Scientist -lehti brittilehti Daily Mailin mukaan.

Aurinkomyrsky aiheuttaisi sen, että Maan sähköverkko kaatuu. Tästä seuraisi monia suuria ongelmia: esimerkiksi kännykkäverkko kaatuisi ja internet pettäisi. Vuotta myöhemmin maailma olisi karmeassa talouskriisissä. Hurjan skenaarion mukaan vuoden 2013 lopulla 100 000 eurooppalaista olisi nääntynyt kuoliaaksi.

Hurjaa!! Vuosi aikaa skriivailla ja jutella. Tosiasiassa näitä ei pidä vähätellä, mutta mulle tulee aina kauhea ahdistus, kun saan lisää infoa tällaisista kauhuskenaarioista. Esimerkiksi myös ilmastonmuutos infot ahdistaa, joten pumpulit vaan korviin ja sanotaan, tiedetään, tiedetään...

Juttu osui vaan silmieni eteen, ei mun pitänyt tosta mitään kirjoittaa. Mutta katastrofeista kylläkin. Katastrofin keskellä sitä ei ajattele, että voisikohan siitä olla jotain hyötyä. Kukaan ei varmaan ajattele, että jippii, kun Haitissa tapahtui maanjäristys. Katsomani dokumentti paljasti sen, että paikallisen väestön ihminen oli onnellinen järistyksen takia. Hänellä ei ollut ennen järistystä työpaikkaa, mutta nyt hän oli saanut töitä avustusjärjestössä ja näin sai rahaa lasten opiskeluun. Ei varmaan kannattaisi tällä hirveesti pröystäillä, mutta avoimesti hän sen kertoi. Jokaisessa asiassa on omat puolensa. Joku varmaan oli iloinen, kun tsunamiaalto pyyhkäisi Thaimaan rannikkoa. Uudelleen rakennus alkoi, lisää työpaikkoja jne.

Mutta on noi rankkoja juttua, kun valtavat luonnonvoimat tekevät oikkuja elämäämme, ja niitä menetyksiä ei pysty millään rahalla korvaamaan. Samaan hengenvetoon voi kuitenkin lisätä sen, että miksi me emme saisi olla onnellisia, jos muille on käynyt huonosti. Pyydän anteeksi eräiltä, ja jatketaan onnellista elämää...Ja korjataan väite, että vähättelisin menetyksiä, ei alkuunkaan. Mutta rewind-näppäin toimii vain kauko-ohjaimessa, joten...

Menipä taas synkäks, joten vaihdetaanpa viikonloppuna vapaalle kaksien synttäreiden kera. Varmaan hippasen erilaiset kestit tulossa, kun näillä sankareilla on 28 vuotta ikäeroa. Nyt päästän ton irti, ihmeellisesti toi biisi vaan vetää radalle...

Yritys

Sanan synonyymi on firma. Mutta on toi yritys on monisävyisempi ja hauskempi. Yritys antaisi viitteitä siitä, että toiminta tulee epäonnistumaan, kunhan on yritetty. Lehdessäkin lukee yritykset. No missäpä sitten on lista yrityksistä, jotka ovat onnistuneet. Mutta niin se varmaan on, että jos ei ole yritystä, niin ei synny myöskään yritystä. Onpa kiva lause :).

Eilen tuli vähän palloiltua ja välillä tuntui, että se meni osaltani yksin yrittämiseksi. Mutta ei hätää, kun mietin, että pitäisiköhän perustaa yritys. Ainakin mulle annettiin vihreää valoa, koska sanottiin yrittämisen jälkeen hyvä yritys. Kiva :). Palloilussa yksityisyrittäminen muuttuu kimppayritykseksi, kun syöttää pelikaverille pallon. Mutta, erään viisaan sanat: "syöttö on aina riski", riskibisnes. Tähän yritys voi kaatua, ja ei välttämättä saa hyvä yritys-leimaa.

Täytyy tarkkaan miettiä, jos haluaa yksityisyrittäjäksi. Sehän on jo alkujaankin tuhoon tuomittu juttu, kun elämä on vaan yhtä yrittämistä ja mistään ei tuu mitään. Mutta sittenhän voisi myös miettiä kimppayritystä. Saadaan maahamme lisää yrittäjiä, ja vaikka sanojen mukaan konkurssi häämöttää, niin lopuksi voi sanoa:

Hyvä yritys :)

Mikä fleda?

Kiitos eräälle kommentista ja tää ei ollut sellainen, että WOW, vaan pikemminkin kehoitus löytää kampaamon tuoli. Ei sitä kaikkea ehdi hoitamaan ja tänään mun sisäisiä klommoja hoideltiin eli hampaita. Täydellisyyttä kohti tässä pyritään ja yritän saada noi sisäiset probleemat ekaks kuntoon. Mutta ei huolta, kampaamon tuoli on jo varattu.

Mielenkiintoinen hamppikäynti. No tiesin, että tulisi kivulias case, kun ikenen kireys oli perua elokuulta. Ennen joulua sitä vähän operoitiin ja nyt oli jatkoa tiedossa. Siinä sitä sitten istuu puoli tuntia tuolissa tietämättä mitään, mitä siellä tehdään, kauheesti neuloja ja poraamista. Ja kiva, uutta teknologiaa, laittoivat suuhun jonkun muovihärpäkkeen, ja tekivät siihen reiän. Kauhean hankala hengittää, kun melkein imppaa härpäkkeen kiinni suuhun. Vähän sellainen fiilis, kun yrittäisi kuljettaa paperilappua huulilla käyttäen niiden imuvoimaa. Mutta tässä piti pitää vielä suuta auki ja hengittää. Mutta se on varmaan sellainen varokeino, ettei meikäläinen nää suuhun. Herää kysymys, onko se edes mahdollista? Kivaa olla mukana koekaniinina tällaisessa uudessa teknologiassa. Kokeilu oli varmaan sekin, ettei multa kysytty haluanko mä puudutusta? Se on ollut aina selviö, mutta nyt he jättivät sen suosiolla pois. S..tananmoinen kipu, sellainen vihlaisu, mutta sitten sitä vaan luulee, että kyllä tämä tästä pian loppuu. Muutama vihlaisu lisää ja lekuri sanoikin, että kerro, jos sattuu. Ei sitä viittis pienistä inahtaa, joten tuli kestettyä ilman inahdusta, mutta toivottavasti tämä ihana "kuori" ei antanut toiveita siitä, että ei puudutettais seuraavallakaan kerralla. No puolentunnin kärsimyksen jälkeen, luulin, että kaikki olisi ok, mutta mulle sanottiin, että odotetaan pari kuukautta, niin silloin pitäis kivun helpata. Onpa nopeeta toimintaa, mitäköhän särkypäivystys sanoisi, jos soittais?

Mutta näin, taas sisäiset ongelmat ovat huonolla tolalla, mutta onneksi toi näkyvä pulma menee hoitoon, jotta mun näkijöiden elämä olisi taas helpompaa :).

Täydentävät toisiaan?

Näin puhutaan miehistä ja naisista. Hmm...Niinpä...Eräs politiikkokin on varmaan samaa mieltä ja voi puheessa vedota tähän, kun kyseessä ovat samaa sukupuolta olevat liitot. Tässä voi olla jotain perää. Sittenhän kahden naisen välisessä liitossa ei enää puhuta, että he täydentävät toisiaan, koska he ovat jo täydellisiä. Täydelliset naiset, nimenomaan...

Ilmankos meikäläisen elämä on paikka paikoin vaikeaa, koska mun täydentäjillä on aikamoinen urakka edessä. Nimittäin, täytyy tunnustaa, etten mä ihan täydellinen oo, mutta melkein. Mä oon erittäin hyvä ellen täy........shhhhhh...

Pidä ystävät lähellä

ja viholliset vielä lähempänä. Jep yritetään, ja ihan lähiaikoina, mutta mulla on aikamoinen pulma. Kumpi on ystävä ja kumpi on vihollinen. Kerran nyt molemmat sattuvat olemaan kumpeja, niin on pakko saada näiden välille joku ero. Hitto (se oli tarkoitettu vaan mulle, joten ei pelkoa, jos jotain meni ohi).

Tarinaan: Olipa kerran eräs mukava tyyppi 1. Meillä oli hauskaa ja tämä opasti minua kaikenlaisissa asioissa. No sitten meille tuli välirikko, siis puhui musta olettavasti paskaa, eihän sitä koskaan itse voi tietää. Aina kun nähtiin sanoi moi, juhlissa kiva, mutta ehkä eräs kuningas ohjasi henkilöä. No sitten viime juhlissa oli kauhean nyrpeän näköinen naama mua kohtaan, eikä me juteltu. No tottakai olisin halunnut, mutta toinen sanoi vaan mee pois. No tietää sitten siitäkin illasta, mistä ja kenestä on puhuttu.

No sitten kuvioihin tuli mukaan tyyppi 2. Tämä tuli siihen aikaan mukaan gameihin, kun mulla oli hauskaa tyypin 1 kanssa. Mulle ei annettu mitään mahdollisuutta todeta millainen tyyppi 2 on. Tämähän teilattiin heti kättelyssä, ja pelkäsin sitä seikkaa, että mun pitäisi kohdata tää tyyppi 2, ja vieläpä sietää sitä monta kuukautta. No kävikin niin, että meitsi diggasi tyypistä 2 ja siihen samaan aikaan alkoi tämän tyypin 1 ja mun välit viilentyä. Edellä mainituissa juhlissa, jossa tyyppi 1 oli nyrpeä, oli myös tyyppi 2 mukana. No rupattelin tyypin 2 kanssa ja meillä oli hauskaa.

Niistä juhlista on aikaa, ja nyt taas välit tyypin 1 kanssa hyvät. Siis eihän mulla ole koskaan ollut mitään häntä vastaan (liioiteltua, aina jotain on, mutta sen tietää vaan eräs luottohenkilö). No eiks me sitten "vähän" puhuttu tyypistä 2, ja ei niin kauhean kivasti. Mikä onkin mun osalta äärimmäisen vaikea myöntää, koska yritän koko ajan olla puhumatta paskaa toisista. Mutta ihmisiä me vaan ollaan, ja kaikkihan sitä tekee. Tosin sain tietää, että ihmisillä on pippeli, joten...Juu, tarinaan: Nyt tyyppi 1 on kiva ja mun mielestä edelleenkin tyyppi 2 on kiva. Mutta pitääkö toi tyyppi 1 musta sen takia, koska me ollaan auottu päätämme tyypistä 2?

No jännät ajat odottaa, koska pitäisi olla tyypin 1 ja tyypin 2 kanssa tekemisissä samaan aikaan pari kuukautta. Ihana olla tällainen välikappale, johon turvaudutaan tai niin mä taas luulen. Voipi olla, että tyypit löytävät yhteisen sävelen, ja meitsi jää paitsioon. Siellä mä oonkin aina veljenpojan mielestä :).

Niin elikkä ovatko tyypit ystäviä vai vihollisia? Enpä tiedä, mutta ainakin ne ovat jatkossa lähellä.

Kuori

Ei pitänyt tähän pureutua, mutta kun ajankohtainen kakkonen otti asian esille, niin ei kai sitä voi muuta kuin tähän juttuun iskeä kiinni. Hyvä juttu :)

Niin kuorihan on hyvä olla olemassa. Se auttaa hedelmän sisustaa pysymään ehjänä ja suojaa sitä kolhuilta. On vain ajan kysymys kun kuori hajotetaan ja päästään sen sisustaan kiinni. Mutta ennen tätä, on hyvin kohtalokasta saada kuoreen viilto, joka koskettaa myös hedelmän sisustaa. Kuori ei enää pysty suojaamaan hedelmää, koska sisus on jo pilattu.

Kuori ei pysty ihmeellisiin asioihin myöskään ihmisten kanssa. Ihmisillä on kova kuori sisimpänsä päällä, ja kuori suojaa ihmisiä kolhuilta, kuten hedelmiäkin. Mutta sitten, kun kuori hajoaa, okei, se pystytään korjaamaan ja kuori kasvaa uudelleen. Mutta tämä onkin ärsyttävä juttu verrattuna hedelmään. Kun kuori on ehtinyt hajota, ja viilto on rikkonut ihmisen sisintä, se haava umpeutuu liian nopeasti kiinni ja kuori on taas päällä. Ihmisen sisin on samanlainen kuin hedelmän sisus. Liian syvä viilto ei pelasta omppua, mutta ei myöskään ihmistä. Niin se ei pelasta ihmistä, mutta silti kuori haluaa puskea esiin. Se on vaan sellainen puolustusmekanismi, jolle ei voi mitään. Kuoren rikkoutumista pidetään heikkouden merkkinä ja kun se rikkoutuu, sitä pidetään naurettavana. Mitä hittoa, miksi nauraa tällaiselle jutulle, kun tietää itse varsin hyvin, että jokainen meistä tarvitsee oman Lotus-hetkensä. Mutta se ei ole helppoa, meikäläisellekään.

Nyt kun kuori on sitten rikottu, ihminen saa apua, jos haluaa, mutta kehtaako sitä pyytää? Ei! Sitä heittää sisimpänsä korjaajat vain kauemmaksi. Kuori varmaan ajattelee, okei, ei sitten, ja haavat umpeen. Niin niitä sisimmän kolhuja ei sitten tullut korjattua ja kaikki luulee, että kun näistä näkyvistä klommoista päästään eroon, niin kaikki on ok. Sitten sitä itse kehittää ohuen kuoren päälle vielä paksumman kuoren, jottei kukaan pääsisi sitä sorkkimaan. Elämä jatkuu "normaalisti", mutta muistiko kukaan, mitä kuoren alla kytee? Täytyy myöntää, että eihän sitä voi tietää, jos ei kerro. Mutta taas ollaan oravanpyörässä, miksi kertoa?, toiset huolestuvat turhaan ym. tyhmiä ajatuksia. Mitä pikemmin se olisi kuitenkin tehtävä, koska kuori kestää jonkun ajan, mutta ennemmin tai myöhemmin se räjähtää. Ja silloinhan vasta kanssaihmiset ihmeissään ovatkin.

Kuori löytää helposti kaverin, huumorin, ja näiden ystävyys onkin sitten todella syvä. Huumori estää kuorta rikkoontumasta ja siinä sitten kaverukset yrittävät peittää syvän viillon. Se auttaa, mutta näidenkään ystävyys ei säily loputtomiin. Jos kuori repeää, ei huumori pysty pitämään liittoa kasassa. Mietittyäni asiaa, tulee mieleen muutama tyyppi, jotka viljelevät vakavaa asiaa huumorin välityksellä. Pitäisikö auttaa?, kun huomaan, että ennusmerkit ovat selvät. He tarvitsevat apua, mutta miten mä voisin auttaa? Niinpä...Onpa tää vaikeeta.

Ulkopuoliset jutut, kuten haavat ja mustelmat, näkyvät hyvin muille ihmisille, niin myös sairaalahenkilökunnalle. Onnettomuudessa tapahtuvat ruhjeet yritetään mahdollisimman nopeasti paikata, mikä on tietysti oikein. Mutta sitten kun käy joka viikko hoidoissa ja edistyy hoitojen kannalta hyvin, sitä ei koe tarpeelliseksi hakeutua psyykkiseen hoitoon. Ei sitä edes tarjota, vaan se reitti on itse löydettävä. Hoitohenkilökunta on vain tyytyväinen parsimissuorituksiin, mikä on hienoa ja näin, mutta eräs hyvin suuri haava jäi korjaamatta. Varmaan sellainen onnettomuus, jossa ei ole paljon parsittavaa ja hoidettavaa, saadaan henkinen puoli nopeammin ja paremmin hoitoon. Silloin henkistä apua tarvitaan melkein heti ja sitä osataan myös hakea. Ei tarvitse keskittyä siihen, miten joku litku saadaan suusta alas, vaan keskitytään elämiseen. En nyt vähättele heidän asemaa, että heillä olisi mukamas helpompaa. Sitä vaan tarkoitin, kun ei pystynyt keskittymään olennaiseen onnettomuushetkellä, vaan kaikki ruoka-aikataulu ym. pukkasivat päälle, niin ei sitä ehtinyt miettiä mitään henkistä shittiä. Eiks kuori sitten räjähtänyt ja kunnolla. Paljon myöhemmin, kun se oli suotavaa, joten s..tanan kuori. Nyt se on murrettu ja paljon hauraampi kuin ennen.

Mutta se sopii mulle :)

1.1.11

Yleensä on tapana kerrata menneen vuoden tapahtumia ja listata parhaimpia hetkiä. Mietin, että helppoahan mun on listata sykähdyttävimmät urheiluhetket, koska olen niin paljon seurannut urheilua ja tipat silmissä. Mutta sitten tuli sellainen tyhjä aukko mietintääni. Ei muistu todella henkeä salpaavaa hetkeä, ei sitten millään. No onhan noi kaikki jäkismaalit ratkaisupeleissä upeita ja pelejä jännittää ihan älyttömästi, mutta ne unohtaa lähestulkoon heti tai viikon päästä. Mutta sitten tämä, joka sai silloin tunteilemaan ja siitä fanitus, joka kestää viime vuoden kolhutkin...

Videoklippiä ei löytynyt, mutta muistoissa elää aina :). Ai, nyt muisti palailee, Jukka Keskisalon kultamitalijuoksu. Siinä sitä makasi sairaalan sängyssä suu paketissa. Juu, ei mennä taas tohon. Mä kaivan taas itselleni kuoppaa muistelemalla tota...

Palataan hetkiin, niihin parhaimpiin. Meikäläinen on käynyt "muutamilla" artistien keikoilla ja tämä klippi on EHDOTTOMASTI paras. Sitä ei voi sanoin kuvailla, miltä tuntuu kun tuhat ihmistä huutaa, taputtaa ja nousee seisomaan ihan spontaanisesti. Myönnetään, me oltiin apinoita, mutta se kannatti tällä kertaa.



Niin vuoden kohokohdat...Kuten todettu, ne unohtuu ja tätä 2007 (JK:n kulta 2006) vuotta on vaikea pistää paremmaksi.