Aika liikuttavaa olla haluttu ja se juuri tekee siitä liikuttavan, koska tämä henkilö on vilpittömästi sitä mieltä. Ja mistäköhän sitä voi tietää sen ajatuksia? No voisin veikata, että ikä sanalee aika paljon. Pienet nassikat ovat sellaisia, viatonta hyvyyttä ja ne todella tykkäävät susta. Tai jos he eivät tykkää, niin sanovat myös sen suoraan. Se on hienoa, kun pieni kypärähemmo vain näkee sut, niin ilo on ylimmillään. Muistutti mua siitäkin seikasta, että olin jättänyt kahdet harjoitukset väliin. Kyllä se ottaa päähän, koska mun syy oli molemmilla kerroilla nukkuminen. Ja ärsyttää suunnattomasti tollainen peruuttaminen, koska tietää itsekin varsin hyvin jopa tällä iällä, että olisi kiva, jos joku sukulaisista olisi katsomossa. Ei me ihmiset näköjään kauheasti muututa, ja nyt täytyy olla tarkempi ton hemmon kanssa, koska tietää miten paljon sille merkkaa mun läsnäolo. Aamupäivällä olin katsomassa harjoituksia ja oli se taas yhtä riemua.
Tämä oli tätä todellista hyvää maailmaa, lähes täydellistä. Sitten...iltapäivä...raakuus iskee...Kämppäni tuppautuu täyteen ihmisiä, joita paskanjauhanta kiinnostaa, musta viis. No olihan mukana myös muutama spesiaalitapaus, joten ei yleistetä. Itsepähän olen porukkani valinnut, joku sanoisi, mutta niin...Kyllä mä näiden kanssa toimeen tulen ja huuli lentää, mutta sitten kun on kekkerit ohi, ei tiedä mitä tapahtuu...mutta niin, aina se näin menee ja loppu riippuu ittestä. Jos annat pikkusormen, se vie koko käden. En antanut tälläkään kertaa, mutta jotenkin paska fiilis elämän pahuudesta jäi mieleen. Kuka olikaan iloinen nähdessään mut? Myönnetään, että mikä helkutin marttyyriasenne toikin on?, mutta tosiasiassa kämppä niitä kiinnosti, joka on muuten sellainen nähtävyys, että huh.
Ja enää muutama päivä reissuun...ja ilman näitä kynttiläheppuja, jippii :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti