Mielenkiintoinen hamppikäynti. No tiesin, että tulisi kivulias case, kun ikenen kireys oli perua elokuulta. Ennen joulua sitä vähän operoitiin ja nyt oli jatkoa tiedossa. Siinä sitä sitten istuu puoli tuntia tuolissa tietämättä mitään, mitä siellä tehdään, kauheesti neuloja ja poraamista. Ja kiva, uutta teknologiaa, laittoivat suuhun jonkun muovihärpäkkeen, ja tekivät siihen reiän. Kauhean hankala hengittää, kun melkein imppaa härpäkkeen kiinni suuhun. Vähän sellainen fiilis, kun yrittäisi kuljettaa paperilappua huulilla käyttäen niiden imuvoimaa. Mutta tässä piti pitää vielä suuta auki ja hengittää. Mutta se on varmaan sellainen varokeino, ettei meikäläinen nää suuhun. Herää kysymys, onko se edes mahdollista? Kivaa olla mukana koekaniinina tällaisessa uudessa teknologiassa. Kokeilu oli varmaan sekin, ettei multa kysytty haluanko mä puudutusta? Se on ollut aina selviö, mutta nyt he jättivät sen suosiolla pois. S..tananmoinen kipu, sellainen vihlaisu, mutta sitten sitä vaan luulee, että kyllä tämä tästä pian loppuu. Muutama vihlaisu lisää ja lekuri sanoikin, että kerro, jos sattuu. Ei sitä viittis pienistä inahtaa, joten tuli kestettyä ilman inahdusta, mutta toivottavasti tämä ihana "kuori" ei antanut toiveita siitä, että ei puudutettais seuraavallakaan kerralla. No puolentunnin kärsimyksen jälkeen, luulin, että kaikki olisi ok, mutta mulle sanottiin, että odotetaan pari kuukautta, niin silloin pitäis kivun helpata. Onpa nopeeta toimintaa, mitäköhän särkypäivystys sanoisi, jos soittais?
Mutta näin, taas sisäiset ongelmat ovat huonolla tolalla, mutta onneksi toi näkyvä pulma menee hoitoon, jotta mun näkijöiden elämä olisi taas helpompaa :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti