keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Kuori

Ei pitänyt tähän pureutua, mutta kun ajankohtainen kakkonen otti asian esille, niin ei kai sitä voi muuta kuin tähän juttuun iskeä kiinni. Hyvä juttu :)

Niin kuorihan on hyvä olla olemassa. Se auttaa hedelmän sisustaa pysymään ehjänä ja suojaa sitä kolhuilta. On vain ajan kysymys kun kuori hajotetaan ja päästään sen sisustaan kiinni. Mutta ennen tätä, on hyvin kohtalokasta saada kuoreen viilto, joka koskettaa myös hedelmän sisustaa. Kuori ei enää pysty suojaamaan hedelmää, koska sisus on jo pilattu.

Kuori ei pysty ihmeellisiin asioihin myöskään ihmisten kanssa. Ihmisillä on kova kuori sisimpänsä päällä, ja kuori suojaa ihmisiä kolhuilta, kuten hedelmiäkin. Mutta sitten, kun kuori hajoaa, okei, se pystytään korjaamaan ja kuori kasvaa uudelleen. Mutta tämä onkin ärsyttävä juttu verrattuna hedelmään. Kun kuori on ehtinyt hajota, ja viilto on rikkonut ihmisen sisintä, se haava umpeutuu liian nopeasti kiinni ja kuori on taas päällä. Ihmisen sisin on samanlainen kuin hedelmän sisus. Liian syvä viilto ei pelasta omppua, mutta ei myöskään ihmistä. Niin se ei pelasta ihmistä, mutta silti kuori haluaa puskea esiin. Se on vaan sellainen puolustusmekanismi, jolle ei voi mitään. Kuoren rikkoutumista pidetään heikkouden merkkinä ja kun se rikkoutuu, sitä pidetään naurettavana. Mitä hittoa, miksi nauraa tällaiselle jutulle, kun tietää itse varsin hyvin, että jokainen meistä tarvitsee oman Lotus-hetkensä. Mutta se ei ole helppoa, meikäläisellekään.

Nyt kun kuori on sitten rikottu, ihminen saa apua, jos haluaa, mutta kehtaako sitä pyytää? Ei! Sitä heittää sisimpänsä korjaajat vain kauemmaksi. Kuori varmaan ajattelee, okei, ei sitten, ja haavat umpeen. Niin niitä sisimmän kolhuja ei sitten tullut korjattua ja kaikki luulee, että kun näistä näkyvistä klommoista päästään eroon, niin kaikki on ok. Sitten sitä itse kehittää ohuen kuoren päälle vielä paksumman kuoren, jottei kukaan pääsisi sitä sorkkimaan. Elämä jatkuu "normaalisti", mutta muistiko kukaan, mitä kuoren alla kytee? Täytyy myöntää, että eihän sitä voi tietää, jos ei kerro. Mutta taas ollaan oravanpyörässä, miksi kertoa?, toiset huolestuvat turhaan ym. tyhmiä ajatuksia. Mitä pikemmin se olisi kuitenkin tehtävä, koska kuori kestää jonkun ajan, mutta ennemmin tai myöhemmin se räjähtää. Ja silloinhan vasta kanssaihmiset ihmeissään ovatkin.

Kuori löytää helposti kaverin, huumorin, ja näiden ystävyys onkin sitten todella syvä. Huumori estää kuorta rikkoontumasta ja siinä sitten kaverukset yrittävät peittää syvän viillon. Se auttaa, mutta näidenkään ystävyys ei säily loputtomiin. Jos kuori repeää, ei huumori pysty pitämään liittoa kasassa. Mietittyäni asiaa, tulee mieleen muutama tyyppi, jotka viljelevät vakavaa asiaa huumorin välityksellä. Pitäisikö auttaa?, kun huomaan, että ennusmerkit ovat selvät. He tarvitsevat apua, mutta miten mä voisin auttaa? Niinpä...Onpa tää vaikeeta.

Ulkopuoliset jutut, kuten haavat ja mustelmat, näkyvät hyvin muille ihmisille, niin myös sairaalahenkilökunnalle. Onnettomuudessa tapahtuvat ruhjeet yritetään mahdollisimman nopeasti paikata, mikä on tietysti oikein. Mutta sitten kun käy joka viikko hoidoissa ja edistyy hoitojen kannalta hyvin, sitä ei koe tarpeelliseksi hakeutua psyykkiseen hoitoon. Ei sitä edes tarjota, vaan se reitti on itse löydettävä. Hoitohenkilökunta on vain tyytyväinen parsimissuorituksiin, mikä on hienoa ja näin, mutta eräs hyvin suuri haava jäi korjaamatta. Varmaan sellainen onnettomuus, jossa ei ole paljon parsittavaa ja hoidettavaa, saadaan henkinen puoli nopeammin ja paremmin hoitoon. Silloin henkistä apua tarvitaan melkein heti ja sitä osataan myös hakea. Ei tarvitse keskittyä siihen, miten joku litku saadaan suusta alas, vaan keskitytään elämiseen. En nyt vähättele heidän asemaa, että heillä olisi mukamas helpompaa. Sitä vaan tarkoitin, kun ei pystynyt keskittymään olennaiseen onnettomuushetkellä, vaan kaikki ruoka-aikataulu ym. pukkasivat päälle, niin ei sitä ehtinyt miettiä mitään henkistä shittiä. Eiks kuori sitten räjähtänyt ja kunnolla. Paljon myöhemmin, kun se oli suotavaa, joten s..tanan kuori. Nyt se on murrettu ja paljon hauraampi kuin ennen.

Mutta se sopii mulle :)

1 kommentti:

  1. 22.1.2011 klo 14.25 http://www.seiska.fi/julkkisblogit/martinanblogi/1295699136349/yksi+vaihe+elamassa+on+ohi+++ja+kiitos+esko/
    Sen suuremmin routimatta tätä asiaa, pisti vaan silmiin kohta: "Mutta onneksi mulle on luotu niin kova kuori ja selviytyjä luonne, että pärjään ihan hyvin :) ". Tsemppiä sit vaan. Tähän kohtaan ei voi muuta sanoa.

    VastaaPoista