Vasepuukki

Tämähän on sellainen shitti, johon en rekisteröidy. Niin, mutta kun elämä on mennyt vähän silleen, etten varattuihin koske, en työkaveriin ihastu, en kirjoita blogia, en juo alkoholia, en asu sellaisessa talossa, jossa on hiiriä (kirjoitettu kirje yläasteella), en ole kaksinaamainen, en kiroile ja MUUTA SONTAA. No miten on? Onko puhtoinen minä toteutunut? No hei, ei alkuunkaan, päinvastoin koko litanja. Ja sitten vielä iki ihana pärstäesitteeseen rekisteröityminen, huhhuh.

Voin sanoa, että olin siinä puoli neljän maissa aika vastustuskyvytön, kun miettii, että zumbaakin tanssin ja salasanan kirjoitin abouttirallaa viisi kertaa uudestaan. No piti vaihtaa salasana samantien, jotta se muistuisi mieleen seuraavana päivänäkin.

Mutta niin, täytyy sanoa, että positiivinen yllätys. Nyt sitä ei vain pääse irti sieltä, kun keskustelee kaverin kanssa. Samaan syssyyn täytyy kyllä kritisoida tätä juttua. Frendeillä ei ole aikaa tavata face-to-face. Siinä sitten esim.koulutehtävien ohessa buukkaillaan ja ajatellaan, että That's it, tulipahan sen kanssakin vaihdettua kuulumisia. Ei tarvitse enää nähdä ja näin. Se mua ottaa tossa systeemissä päähän, kun ihmisistä saa aivan eri kuvan kun näkee niiden ilmeet ja eleet. Ja voipi olla, että verbaalisesti lahjakas ihminen ei loistakkaan kirjoituksillaan. Ja sitten taas jotkut hyvät kirjoittamisen taidon omaavat henkilöt eivät saa sanaa suusta. Hämmentävää...

Ja sitten, kun itse on tunkenut ittensä joka paikkaan kirjoituksillaan, niin mä en enää jaksa sinne mitään kirjoittaa. Ja kun tietää, että se on avoin lähestulkoon kaikille, niin ei siellä viittisi mitään henkilökohtaista sepustaa. Meikäläinen onkin vain lähettänyt privaattiviestejä eräille, vähän niinkuin sähköposti meininki. Mutta eihän sähköposti näiden kanssa käy, koska se on niin OUT. No hyvä kun keskustelee sentään joillakin foorumeilla.

Sitten, argh...mulla menee hermot tohon shittiin, mutta yritetään. Siellä mulle rävähti lista esiin, että "saatat ehkä tuntea nämä henkilöt". Mitä hittoa, suurinpiirtein sata paikkakuntani koripalloilijaa...voi vittu. Ei mua kiinnosta, mitä niille kuuluu, mutta pitäisköhän ihan huvin vuoksi pyytää kaveripyyntöjä, jotta lista täydentyisi nimistä, jotka ovat elämässäni vain nimiä. Ja ei ne varmaan mua tunne, mä tunnen yllätävänkin paljon tota populaa. Tällä hetkellä mulle riittää noi kymmenkunta ystävää (HUOM! ei pelkästään nimiä), mutta kun toi saakutin verkosto on aiheuttanut sen, että kaiken maan palloilijat lähettävät ystäväpyyntöjä. En mä kieltäydy, mutta tämä haalimisidea mua KYRSII.

Muuten hyvä lahjavinkki: vanhempani antoivat enolleni häälahjaksi lasista tehdyn esineen, jossa oli kaksi norsua, kärsät kiinni toisissaan. Alapuolella oli teksti, jossa luki KÄRSIKÄÄ YHDESSÄ.

Näin se vaan on, hohhoijaa...