Ei mun pitänyt hautausmaalla käydä,
niin tuoreessa muistossa elää Hän vielä.
Valkoiset kukat Hälle poimin,
niin ripeästi aamulla toimin.
Aina tämä paikka vaan koskettaa,
ja silmät alkavat taas kostumaan.
En ymmärrä, miten muisto Hänestä aina koskettaa,
sen tajuaa silloin, kun jotain kadottaa.
Nyt ei vaan tajua.
Ei, Ei, Ei.
Meillä olis nyt niin hirveän hauskaa,
nyt osaisi myös jutuillesi nauraa.
Kiitokset ovat aina tässä vaiheessa turhaa,
mutta toivottavasti näät tämän.
Kauheesti toivon Sulle rauhaa,
muistoissa elät koko elämän.
Tyttäres on loistotyyppi,
aika paljon siin on meitsii.
Sen vuoksi parunkin,
kun en ehtinyt tutustua paremmin Teitsiin.
Voi luoja tätä maailmaa,
parhaat viedään.
Kaikki kokevat sen aikanaan,
mutta aikasi ei ollut vielä.
En ymmärrä, miten muisto Hänestä aina koskettaa,
sen tajuaa silloin, kun jotain kadottaa.
Nyt ei vaan tajua.
Ei, Ei, Ei.
Meillä olis nyt niin hirveän hauskaa,
nyt osaisi myös jutuillesi nauraa.
Kiitokset ovat aina tässä vaiheessa turhaa,
mutta toivottavasti näät tämän.
Kauheesti toivon Sulle rauhaa,
muistoissa elät koko elämän.
Tyttäres on loistotyyppi,
aika paljon siin on meitsii.
Sen vuoksi parunkin,
kun en ehtinyt tutustua paremmin Teitsiin.
Voi luoja tätä maailmaa,
parhaat viedään.
Kaikki kokevat sen aikanaan,
mutta aikasi ei ollut vielä.
Olipas koskettava teksti. Isoäidit ja äidit ovat tärkeitä.
VastaaPoistaNäinhän se on.
VastaaPoista