Näin mulle torstaina lääkäri sanoi. No niin, eli perjantaina jumppaa, lauantaina lenkki ja sunnuntaina synttärit ja maanantaina taas lääkäriin. Se siitä rauhallisesta viikonlopusta, paitsi sitä asiaa mitä lääkäri tarkoitti, niin siinä pidin lupaukseni. Huomenna sitten selviää, onko kaikki muumit laaksossa, mutta mä voin sanoa, että ei ole. Lauantaina vasta :) .
Mutta eilen tuli rykäistyä lenkki, ja vieläpä juosten. Sen verran yllätyin, koska perjantaina polvi ei tykännyt hyvää jumpan jälkeen. Nyt vasta mä tajusin, että jonkun kanssakin voi juosta. Ai jaa, mielenkiintoista. Tosin, jos yrittäisi tosissaan saavuttaa jotain hyvää aikaa, niin parempi jättää seuralaiset rannalle. Aika jännä, nyt taas polvea särkee, joten pitäisköhän taas lähteä baanalle...
Vaikka oli se virkistävää juosta lenkki noinkin, ja ihan kiva tapahtuma toi N5, niin järjestäjät saavat kyllä niin paljon risuja ettei oo tosikaan. Ensinnäkin: liikennevalot. Mentiin sillee liikennevalojen mukaan ja voi paska, jos sattui huono sauma. Odotusta, odotusta ja odotusta. Olin ensimmäinen, kun punaiset valot paloivat. Kiva, kärki häipyi näkymättömiin, perässäolijat ottivat kiinni (ennen kaikkea mun kaverit, voi v*ttu). Toisien valojen jälkeen luovutin, kun järjestysmies sanoi: "Odotetaan, että porukka on kasassa." Loppumatka taivallettiin sitten kavereiden kanssa. No toisaalta, se ehkä säästi mun polveani. Muutenkin, kun päästiin vähän kauemmaksi keskustasta, järjestysmiehiä ei ollut missään. Siellä sitten autoteillä juostiin autojen seassa, ja muutenkin juostiin jotain hemmetin kinttupolkuja.
Ja tänään sitten jääkiekkoa. Miten mä aina joudunkin pelaamaan 6-vuotiasta vastaan? Muu seura ei oikein kelpaa. Niin taitaa viestiä siitä, että meitsi on aika taitava...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti