Äiti ja viisivuotias tytär keskustelevat lempiväreistään:
-Äiti, mä tykkään punkusta, sinkusta ja orkusta.
-Niin mäkin, kulta.
tiistai 29. toukokuuta 2012
sunnuntai 27. toukokuuta 2012
Paketissa
Tää viikko, huh. Päivän mittaan on sitten vetistelty, ei siitepölystä johtuvaa, ei flunssaa, vaan ihan jotain muuta.
Kyllä tää tästä taas joku sanoisi. Niin varmaan. Mutta ei mua tartte auttaa, oikeesti. Auttakaa niitä, jotka sitä tarvitsevat.
Ja sitten vielä semmoinen juttu. Saatananmoisen leikkimisen voisi lopettaa. Siis tehdä nyt järjettömiä päätöksiä toisten kustannuksella, ja muut loppujen lopuksi kärsivät. Liikuttaa sureva lapsi. Niin viaton tässä maailmassa, ja silti saa paskaa niskaan. Ja vielä kun siitä ei välitetä. Tai kyllä välitetään, sen vuoksi tää itkikin, kun me lähdettiin.
Mitä mä eilen sanoinkaan toisten asioihin puuttumisesta? En muistaakseni yhtään mitään. Voi että, toivottavasti elämä alkaisi mennä vähän jo parempaan suuntaan. Taas mielessä ovat toiset. Tällainen mä nyt oon, eräänlainen murheenkryyni (Ei siinä mielessä, että perääni tarvitsisi katsoa, vaan se että katson toisten periä. Ja lauseen viisastelijat voisi olla hiljaa).
Kyllä tää tästä taas joku sanoisi. Niin varmaan. Mutta ei mua tartte auttaa, oikeesti. Auttakaa niitä, jotka sitä tarvitsevat.
Ja sitten vielä semmoinen juttu. Saatananmoisen leikkimisen voisi lopettaa. Siis tehdä nyt järjettömiä päätöksiä toisten kustannuksella, ja muut loppujen lopuksi kärsivät. Liikuttaa sureva lapsi. Niin viaton tässä maailmassa, ja silti saa paskaa niskaan. Ja vielä kun siitä ei välitetä. Tai kyllä välitetään, sen vuoksi tää itkikin, kun me lähdettiin.
Mitä mä eilen sanoinkaan toisten asioihin puuttumisesta? En muistaakseni yhtään mitään. Voi että, toivottavasti elämä alkaisi mennä vähän jo parempaan suuntaan. Taas mielessä ovat toiset. Tällainen mä nyt oon, eräänlainen murheenkryyni (Ei siinä mielessä, että perääni tarvitsisi katsoa, vaan se että katson toisten periä. Ja lauseen viisastelijat voisi olla hiljaa).
lauantai 26. toukokuuta 2012
Ole sit sellainen
Kaikista ei vain voi pitää. Pitäisikö jättää vaan tyypit rauhaan, antaa niiden olla sellaisia kuin ovat?
Tällaisessa tilanteessa tulee mieleen, että pitäisikö minun muuttaa asennetta tyyppejä kohtaan? Mutta eihän sekään nyt ole oikein, että tyypit ovat sitten saaneet tahtonsa läpi. Molemmin puolinen jousto on kaveruuden perusta, mutta en usko, että se on pidemmän päälle ystävyyden ja tyyppeyden perusta.
Mitä mä teen noiden kanssa, jotka ovat niin hemmetin pirteitä "jumppareita". Kaikki on nastaa ja ihqua. Entäpä sitten itseään täynnä olevat lihaskimput? Tai sitten huonon itsetunnon kanssa painiskelevat ihmiset?
Olkaa sitten mitä haluatte olla. En puutu. Päätän sitten itekin olla tällainen.
Oho, sori, euroviisut tulee ja nyt... siis wow, hyss... (no yks tyyppi vaan)
Taas sivuraide sori, mutta tähän mä pistän ehkä voittajan. Ei mikään paska biisi, esitys on vaan outo, mutta en puutu, e-hen.
Tällaisessa tilanteessa tulee mieleen, että pitäisikö minun muuttaa asennetta tyyppejä kohtaan? Mutta eihän sekään nyt ole oikein, että tyypit ovat sitten saaneet tahtonsa läpi. Molemmin puolinen jousto on kaveruuden perusta, mutta en usko, että se on pidemmän päälle ystävyyden ja tyyppeyden perusta.
Mitä mä teen noiden kanssa, jotka ovat niin hemmetin pirteitä "jumppareita". Kaikki on nastaa ja ihqua. Entäpä sitten itseään täynnä olevat lihaskimput? Tai sitten huonon itsetunnon kanssa painiskelevat ihmiset?
Olkaa sitten mitä haluatte olla. En puutu. Päätän sitten itekin olla tällainen.
Oho, sori, euroviisut tulee ja nyt... siis wow, hyss... (no yks tyyppi vaan)
Taas sivuraide sori, mutta tähän mä pistän ehkä voittajan. Ei mikään paska biisi, esitys on vaan outo, mutta en puutu, e-hen.
perjantai 25. toukokuuta 2012
Siis mitä v*****
Niin hei, mukavasti alkoi yövuoro. Jätkä ehdotti, että otetaan lopputili, ettei meitä enää pompoteltaisi kuin sätkynukkeja. Jaa no, mitä toi nyt oli? Minähän pidän työstäni, varsinkin palkkapäivänä. Yeah right.
No olisi sit varmaan pitänyt uskoa, kun 20 lasipurkkia putoo lähes niskaan, ja ois todellakin voinut sanoa goodbye. Siksi nyt laitoin tähän tota kieltä, ku se kuullostaa positiivisemmalta kuin näkemiin/hyvästi, vaikka molemmissahan olisi tarkoitus vielä nähdä ja ei millään pahalla vaan hyvällä. Nonni, sivuraide vittu, mutta niin...
Juu, onneksi ei jääty alle. Minuutti suuntaan tai toiseen, poks. Työkaveri sitten kävi sen verran kierroksilla, että sen oli pakko vetää sauhut. Koska en polta, niin mikä mun tehtävä oli? Tietty palata työpisteeseen, siivota sotku ja pistää kone käyntiin.
Tehtiinkö korjaavia toimenpiteitä? Ei koska analyysi oli, että se on tehnyt noin ennenkin, ja sitä varmaan ärsytti jokin. Aha, no kokeillaan seuraavan kerran millaisilla fiiliksillä se mahtaa olla.
Niin, ensimmäinen ehdotus ei ollutkaan ihan tuulesta temmattu, pistetään harkintaan. Ja mähän juuri sanoin, että sanominen auttaisi paljon, ne teot voisi jättää vähemmälle, kiitos.
Huh, yritetään sydän nyt nukkua, edes vähäsen.
No olisi sit varmaan pitänyt uskoa, kun 20 lasipurkkia putoo lähes niskaan, ja ois todellakin voinut sanoa goodbye. Siksi nyt laitoin tähän tota kieltä, ku se kuullostaa positiivisemmalta kuin näkemiin/hyvästi, vaikka molemmissahan olisi tarkoitus vielä nähdä ja ei millään pahalla vaan hyvällä. Nonni, sivuraide vittu, mutta niin...
Juu, onneksi ei jääty alle. Minuutti suuntaan tai toiseen, poks. Työkaveri sitten kävi sen verran kierroksilla, että sen oli pakko vetää sauhut. Koska en polta, niin mikä mun tehtävä oli? Tietty palata työpisteeseen, siivota sotku ja pistää kone käyntiin.
Tehtiinkö korjaavia toimenpiteitä? Ei koska analyysi oli, että se on tehnyt noin ennenkin, ja sitä varmaan ärsytti jokin. Aha, no kokeillaan seuraavan kerran millaisilla fiiliksillä se mahtaa olla.
Niin, ensimmäinen ehdotus ei ollutkaan ihan tuulesta temmattu, pistetään harkintaan. Ja mähän juuri sanoin, että sanominen auttaisi paljon, ne teot voisi jättää vähemmälle, kiitos.
Huh, yritetään sydän nyt nukkua, edes vähäsen.
torstai 24. toukokuuta 2012
No sitten niin...
Sitä juoksee elämänsä aikana jonkinlaisessa oravanpyörässä. Se tapahtuu hyvinkin vaivihkaa, ja siitä ei osaa hypätä pois. Ja silloin kun hyppää, niin väärään aikaan. Ajoitus on aina pielessä.
Aikamoinen kiusaus on joutua pyörään jo lapsuudessa. Pitäisikö aloittaa tupakanpoltto, alkoholin käyttö, jääkiekko, fanitus, seurustelu, kielten opiskelu jne. Siis monenlaisia juttuja pitäisi päättää, jotka vaikuttavat eittämättä tulevaisuuteen. Näillä päätöksillä muokkautuu elämä.
Pyörän nopeuteen ei voi vaikuttaa, se ikävä kyllä itse kertoo, koska mennään liian lujaa. Sitä on vaikea miettiä, ja etsiä syytä, miksi juuri nyt pyörä pysähtyi. Mitä mä tein väärin?
Mun elämä ei ole läheskään vielä valmis, ja jotenkin musta tuntuu, että joku haluaisi sanoa mulle jotakin. Nyt koko ajan elän vähän niin kuin "tuli perseen alla", ja katson miten se joku reagoi siihen. Se joku voisi vähän vinkata, että koska se on tyytyväinen mun päätöksiin. Eikä niitä vinkkejä tarvitse konkreettisesti näyttää, voi vain sanoa.
Tää oli ihan hyvä vinkki, minkä sain tästä keikasta, ja ylipäätään juuri tästä biisin kikkailusta.
Uusi ammatti odottaisi, vai tarkoittiko tää joku tätä vai mitä? Kauhean vaikeaa muokata itseään, kun ei yhtään näköjään tiedä minne tämän tie johtaa, ja onko sille joskus annettu tarkoitus? Nyt ainakin luulen, että nuorempana on jätetty juoksut pyörässä väliin.
Tulevaisuus näyttää onko se hyvä asia.
Aikamoinen kiusaus on joutua pyörään jo lapsuudessa. Pitäisikö aloittaa tupakanpoltto, alkoholin käyttö, jääkiekko, fanitus, seurustelu, kielten opiskelu jne. Siis monenlaisia juttuja pitäisi päättää, jotka vaikuttavat eittämättä tulevaisuuteen. Näillä päätöksillä muokkautuu elämä.
Pyörän nopeuteen ei voi vaikuttaa, se ikävä kyllä itse kertoo, koska mennään liian lujaa. Sitä on vaikea miettiä, ja etsiä syytä, miksi juuri nyt pyörä pysähtyi. Mitä mä tein väärin?
Mun elämä ei ole läheskään vielä valmis, ja jotenkin musta tuntuu, että joku haluaisi sanoa mulle jotakin. Nyt koko ajan elän vähän niin kuin "tuli perseen alla", ja katson miten se joku reagoi siihen. Se joku voisi vähän vinkata, että koska se on tyytyväinen mun päätöksiin. Eikä niitä vinkkejä tarvitse konkreettisesti näyttää, voi vain sanoa.
Tää oli ihan hyvä vinkki, minkä sain tästä keikasta, ja ylipäätään juuri tästä biisin kikkailusta.
Uusi ammatti odottaisi, vai tarkoittiko tää joku tätä vai mitä? Kauhean vaikeaa muokata itseään, kun ei yhtään näköjään tiedä minne tämän tie johtaa, ja onko sille joskus annettu tarkoitus? Nyt ainakin luulen, että nuorempana on jätetty juoksut pyörässä väliin.
Tulevaisuus näyttää onko se hyvä asia.
keskiviikko 23. toukokuuta 2012
Tuiki tuntematon
Terapiaistunto. Ota kirja, juomaa ja istahda penkille. Siihen sitten pörrää samalle penkille entinen alkoholisti, nyt raitistunut tyyppi, joka alkaa sitten kertoa elämänsä tarinaa. Ja lopuksi totesi, että mitä me tästä opimme? Ei niin yhtään mitään, ja tyyppi ehdotti, että jos mentäisiin kaljalle. Hei se oli sitten vitsi! Todettiin ettei ilman huumoria elä, mutta joskus sitä joutuu vaan kaivamaan todella syvältä.
Kiitos tyyppi ja maissipiippu rules! No hei, eiks toi oo epäterveellistä? Ei verrattuna tavalliseen kessutteluun. Näin me kimpassa tuumattiin.
Kiitos tyyppi ja maissipiippu rules! No hei, eiks toi oo epäterveellistä? Ei verrattuna tavalliseen kessutteluun. Näin me kimpassa tuumattiin.
Nyt loppu tuuppiminen
Julmaa taistella jotain vastaan, jolle ei voi yhtään mitään. Ottaa niin paljon päähän elämän raadollisuus, ja kyse on nyt ihmisistä. Onhan noi eläimetkin eläviä luonnonkappaleita, mutta miksi jostakin syystä mulle tulee mieleen aloittaa metsästys. Saatanan kyyhkyt, jotka pitävät kotiani heidän kotinaan. Se on sitten tosiaankin metsästä haettua, jos musta tulee ampumahiihtäjä.
Nyt ei kyllä huvita tehdä yhtään mitään. Toivottavasti sieltä jostain kantautuu helpottavaa tietoa. Illalla alkaa keikkakesä, ja niinku ei huvita sekään. Täytyy vaan jotenkin asettaa itsensä kuuroksi, jottei mieti sanoja liikaa. Ehkä on vaikea ohittaa a cappella yhtyeen sanomaa, koska laulu perustuu juuri ääneen ja sanoihin, ei intsrumentteihin.
Nää on aina pahoja paikkoja, kun on ns. tilanne päällä. Sen vuoksi on parempi, etten kuuntele musiikkia tänään ollenkaan. Keikalla sitten ja katotaan miten mun käy. Pitäisi vielä lähteä keikan jälkeen fressinä töihin. Ruisrockin kaltaista tempausta en halua, kun ilmoile pärähti eräs koskettava biisi, jota Jussina kuuntelin. Niin, ihana Jussi. Tottakai siitä suru puski pintaan.
Nyt ei kyllä huvita tehdä yhtään mitään. Toivottavasti sieltä jostain kantautuu helpottavaa tietoa. Illalla alkaa keikkakesä, ja niinku ei huvita sekään. Täytyy vaan jotenkin asettaa itsensä kuuroksi, jottei mieti sanoja liikaa. Ehkä on vaikea ohittaa a cappella yhtyeen sanomaa, koska laulu perustuu juuri ääneen ja sanoihin, ei intsrumentteihin.
Nää on aina pahoja paikkoja, kun on ns. tilanne päällä. Sen vuoksi on parempi, etten kuuntele musiikkia tänään ollenkaan. Keikalla sitten ja katotaan miten mun käy. Pitäisi vielä lähteä keikan jälkeen fressinä töihin. Ruisrockin kaltaista tempausta en halua, kun ilmoile pärähti eräs koskettava biisi, jota Jussina kuuntelin. Niin, ihana Jussi. Tottakai siitä suru puski pintaan.
maanantai 21. toukokuuta 2012
Pessimisti?
Uskaltaakohan puhua vähän jääkiekosta? Piti USA pelin jälkeen jotain tokaista, siis sen ensimmäisen. Sitten tuli Kazakstan ja taas analysointini oli valmis. USA peli pelasti, tuli ihan takinkääntäjä fiilis. Ajattelin olla hiljaa, mutta Venäjä peli taas palautti mut ruotuun. Kuten tästä sepustuksesta näkee, niin olipas ailahtelevat MM-kisat Suomen osalta.
Siis palataanpa ekaan USA peliin. Suomen pakit olivat pääosin hyökkääviä pakkeja, joille maistui ylivoimapelit ja hyökkäminen. Pääasiassa laukauksetkin menivät ohi tai suoraan maalivahtia kohti, mutta muuntautuivatkin hyökkäjien avustuksella syötöiksi. Auta armias, kun jouduttiin puolustamaan (siis hä, puolustaja puolustaa). Ja sittenpähän vasta kusessa oltiin, jos hyökkääjä joutui puolustajan hommiin. Ei pelejä voiteta, jos puolustus vuotaa ja maalivahtikin on yksi hyökkääjistä eikä ole maalilla. Eikö sitä jo junnuna opeteta ettei kaikki voi kiekon perässä luistella? Ja minäkö en ollut kiinnostunut jääkiekosta?
No alkusarjan pelit olivat mitä olivat. Töissä parahiksi onnekseni sain opastettavan, joten se siitä jääkiekon kuuntelusta. Ja saakelinmoinen vääryys antaa mulle oppilaaksi jätkä, joka koko ajan kysyy, että mitä peli on? Juttelin linjahoitajan kanssa työasioita, ja jätkä heti kysyi puhuitteko jääkiekosta? Mä: No EI! Sitten yritin selittää jotain työasiaa, koska työpisteessä oltiin, niin jätkä kysyi, että mitä peli on? Eikä se tiettykään kuunnellu mua. Huh mikä viikko! No tietää mitä senkin jätkän päässä liikkui koko viikon. On se vaikeeta yrittää päästä eroon "urheiluimagosta". En ollut mitenkään puhunut urheilusta, etenkään jääkiekosta. Enemmän noi toiset työpaikan muijat jääkiekosta puhuu, ihan hullaantuneina. Se on sitten toinen seikka mikä ärsyttää, hype. Kun on saatu MM-kulta, ollaan yhtäkkiä kauheita faneja samoin kävi euroviisuvoiton jälkeen. Se tiettekö suoraan sanoen v*tuttaa, ja mä saakelin pessimisti en jaksa oikein mitään enää fanittaa. Muuten tiedättekö sen jalkapalloilija Ronaldon? Nonni, antaa olla. Mutta meitsistä uhkuu varmaa sellainen urheiluhullu. Sanoisin, että vuonna 1993 tää voisi pitää omasta mielestäni paikkansa. Mutta ei nyt! Jättäkää meitsi rauhaan (hys, katon juuri MM lätkää).
Niin mikä saakeli mulla on, mutta jäkiksen hypetys ei paljon kiinnosta. Ja ootteko kuulleet sen Jani-Petterin lätkäbiisin? Ei kiinnosta. Ja hankitteko Canal plussan, jotta saisitte kuulla Antero Mertarannan sulosointuista ääntä? No ei kiinnostanu sekään.
Sori, mut onneksi tää on taas ohi, ja kukaan ei pääse sanomaan välierä matsin jälkeen, "vaikka kukaan ei uskonut meihin Kanada ja USA matsin jälkeen, niin me koko ajan uskottiin omaan tekemisiimme, ja tässä on tulos." Nimenomaan, shh...
Nää kiinnostaa...
Parvekkeeni siipiveikot.
Ja tää veisu ei nyt liity mihinkään, kunhan pistin tähän.
Siis palataanpa ekaan USA peliin. Suomen pakit olivat pääosin hyökkääviä pakkeja, joille maistui ylivoimapelit ja hyökkäminen. Pääasiassa laukauksetkin menivät ohi tai suoraan maalivahtia kohti, mutta muuntautuivatkin hyökkäjien avustuksella syötöiksi. Auta armias, kun jouduttiin puolustamaan (siis hä, puolustaja puolustaa). Ja sittenpähän vasta kusessa oltiin, jos hyökkääjä joutui puolustajan hommiin. Ei pelejä voiteta, jos puolustus vuotaa ja maalivahtikin on yksi hyökkääjistä eikä ole maalilla. Eikö sitä jo junnuna opeteta ettei kaikki voi kiekon perässä luistella? Ja minäkö en ollut kiinnostunut jääkiekosta?
No alkusarjan pelit olivat mitä olivat. Töissä parahiksi onnekseni sain opastettavan, joten se siitä jääkiekon kuuntelusta. Ja saakelinmoinen vääryys antaa mulle oppilaaksi jätkä, joka koko ajan kysyy, että mitä peli on? Juttelin linjahoitajan kanssa työasioita, ja jätkä heti kysyi puhuitteko jääkiekosta? Mä: No EI! Sitten yritin selittää jotain työasiaa, koska työpisteessä oltiin, niin jätkä kysyi, että mitä peli on? Eikä se tiettykään kuunnellu mua. Huh mikä viikko! No tietää mitä senkin jätkän päässä liikkui koko viikon. On se vaikeeta yrittää päästä eroon "urheiluimagosta". En ollut mitenkään puhunut urheilusta, etenkään jääkiekosta. Enemmän noi toiset työpaikan muijat jääkiekosta puhuu, ihan hullaantuneina. Se on sitten toinen seikka mikä ärsyttää, hype. Kun on saatu MM-kulta, ollaan yhtäkkiä kauheita faneja samoin kävi euroviisuvoiton jälkeen. Se tiettekö suoraan sanoen v*tuttaa, ja mä saakelin pessimisti en jaksa oikein mitään enää fanittaa. Muuten tiedättekö sen jalkapalloilija Ronaldon? Nonni, antaa olla. Mutta meitsistä uhkuu varmaa sellainen urheiluhullu. Sanoisin, että vuonna 1993 tää voisi pitää omasta mielestäni paikkansa. Mutta ei nyt! Jättäkää meitsi rauhaan (hys, katon juuri MM lätkää).
Niin mikä saakeli mulla on, mutta jäkiksen hypetys ei paljon kiinnosta. Ja ootteko kuulleet sen Jani-Petterin lätkäbiisin? Ei kiinnosta. Ja hankitteko Canal plussan, jotta saisitte kuulla Antero Mertarannan sulosointuista ääntä? No ei kiinnostanu sekään.
Sori, mut onneksi tää on taas ohi, ja kukaan ei pääse sanomaan välierä matsin jälkeen, "vaikka kukaan ei uskonut meihin Kanada ja USA matsin jälkeen, niin me koko ajan uskottiin omaan tekemisiimme, ja tässä on tulos." Nimenomaan, shh...
Nää kiinnostaa...Parvekkeeni siipiveikot.
Ja tää veisu ei nyt liity mihinkään, kunhan pistin tähän.
tiistai 15. toukokuuta 2012
sunnuntai 6. toukokuuta 2012
Möykky
No sehän pitää joskus räjäyttää. Otollinen hetki sen räjäyttämiselle on väsymys ja perjantainen Suomen jäkispeli.
Tekeeköhän tuollainen tunteiden päästäminen maailmalle ihmisestä vahvemman? Se mikä ei tapa vahvistaa (hitto näitä viisasteluja!). Ei se nyt oo hauskaa, että molemmilla on suuria ongelmia, joiden kanssa joutuu joka päivä elämään. Lähinnä se riippuu muiden ihmisten älyttömistä vitseistä. Ehkä hekin olisivat hiljaa, jos tietäisivät mitä jotkut joutuvat elämänsä aikana kokemaan. Ja kun se oikku on olemassa joka aamu, joka päivä, ja joka ilta.
En halua muuttaa kavereiden asenteita ja vitsien tasoa. Varmasti kertomani voisi pysähdyttää, mutta annan niillekin oikeuden elää "normaalisti" muuttamatta itseään. Saavat myös itse muodostaa minusta käsityksensä miten haluavat. Tämä on vapaa maa.
Kaverini oikku on pahempi. Vai mitä mieltä olette siitä seikasta, että täytyy miettiä jokaista sanaa tarkkaan, mitä suustaan päästää. Yksikin väärä sana, pilkkaa sataa niskaan, ja kotona taas mietitään itkien miten seuraavasta päivästä selvitään.
Mutta möykky on hyvä saada edes joskus avatuksi. Kun avaa itsestään piiloteltuja seikkoja, niin ihmeellisesti juttu alkaa luistamaan lähes tuntemattoman tyypin kanssa. Taas pirun vaikeita asioita käsiteltiin, mutta kun olin sanonut jotain synkkää elämästäni, niin eiks sitten tämä kertonut mulle vähän hyshys asiaa. Möykky tuli sitten avattua, eikä seuraavan kerran tarvitse hiertää kämmeniä, että mistä seuraavaksi puhuisi. Varjellut salaisuutemme paljastuivat, joten ei tarvitse enää pelätä möläytyksiä.
No sellaista, ja tällaista...
Eli taas mennään.
Tekeeköhän tuollainen tunteiden päästäminen maailmalle ihmisestä vahvemman? Se mikä ei tapa vahvistaa (hitto näitä viisasteluja!). Ei se nyt oo hauskaa, että molemmilla on suuria ongelmia, joiden kanssa joutuu joka päivä elämään. Lähinnä se riippuu muiden ihmisten älyttömistä vitseistä. Ehkä hekin olisivat hiljaa, jos tietäisivät mitä jotkut joutuvat elämänsä aikana kokemaan. Ja kun se oikku on olemassa joka aamu, joka päivä, ja joka ilta.
En halua muuttaa kavereiden asenteita ja vitsien tasoa. Varmasti kertomani voisi pysähdyttää, mutta annan niillekin oikeuden elää "normaalisti" muuttamatta itseään. Saavat myös itse muodostaa minusta käsityksensä miten haluavat. Tämä on vapaa maa.
Kaverini oikku on pahempi. Vai mitä mieltä olette siitä seikasta, että täytyy miettiä jokaista sanaa tarkkaan, mitä suustaan päästää. Yksikin väärä sana, pilkkaa sataa niskaan, ja kotona taas mietitään itkien miten seuraavasta päivästä selvitään.
Mutta möykky on hyvä saada edes joskus avatuksi. Kun avaa itsestään piiloteltuja seikkoja, niin ihmeellisesti juttu alkaa luistamaan lähes tuntemattoman tyypin kanssa. Taas pirun vaikeita asioita käsiteltiin, mutta kun olin sanonut jotain synkkää elämästäni, niin eiks sitten tämä kertonut mulle vähän hyshys asiaa. Möykky tuli sitten avattua, eikä seuraavan kerran tarvitse hiertää kämmeniä, että mistä seuraavaksi puhuisi. Varjellut salaisuutemme paljastuivat, joten ei tarvitse enää pelätä möläytyksiä.
No sellaista, ja tällaista...
keskiviikko 2. toukokuuta 2012
Luovuta
Onpa urheileminen rankkaa. Se miten jaksaa painaa, riippuu suurelta osin päästä. Pirun raskas lenkki takana, mutta se ei tietenkään johdu siitä, että viime lenkistä on jumalattoman kauan aikaa. Näin mun pääni sanoo. Hiton pää.
Se sanoo myös, että kuntosalilla pitäisi nostaa ennätyspainoja, vaikka taas viime kerrasta on aikaa. Hiton pää.
Polvikin oli niin hemmetin kipee, mutta eihän sitä voi luovuttaa, koska ennenkin olen lenkkini loppuun asti juossut. Mutta nyt en kyllä todellakaan juossut koko matkaa. Nii-i, hiton pää. Helposti tuli luovutettua.
Tätä se on. Kun joskus vuonna papu lenkki on sujunut ja se on ollut ihan kivaa, niin sitä vieläkin olettaa, että on siinä ennätyskunnossa. Vaikken ole harjoitellutkaan, niin päässä pyörii tietyt ajat, missä lenkki pitäisi rykäistä. Tulosta, tulosta ja vielä kerran tulosta pitäisi saavuttaa. Se on varmaan niin, että nälkä kasvaa syödessä, eikä paluuta entiseen ole.
Lenkkini aikana mietin, että pitäisikö tasoa madaltaa kahdeksan vuoden takaiseen tavoitteeseen, kun valmistauduin ensimmäiseen juoksutapahtumaan.
Tavoite oli kyllä pistetty huiman korkeaksi: Piti voittaa yksi trikootyyppi, ja juosta koko matka. Tsek.
Se sanoo myös, että kuntosalilla pitäisi nostaa ennätyspainoja, vaikka taas viime kerrasta on aikaa. Hiton pää.
Polvikin oli niin hemmetin kipee, mutta eihän sitä voi luovuttaa, koska ennenkin olen lenkkini loppuun asti juossut. Mutta nyt en kyllä todellakaan juossut koko matkaa. Nii-i, hiton pää. Helposti tuli luovutettua.
Tätä se on. Kun joskus vuonna papu lenkki on sujunut ja se on ollut ihan kivaa, niin sitä vieläkin olettaa, että on siinä ennätyskunnossa. Vaikken ole harjoitellutkaan, niin päässä pyörii tietyt ajat, missä lenkki pitäisi rykäistä. Tulosta, tulosta ja vielä kerran tulosta pitäisi saavuttaa. Se on varmaan niin, että nälkä kasvaa syödessä, eikä paluuta entiseen ole.
Lenkkini aikana mietin, että pitäisikö tasoa madaltaa kahdeksan vuoden takaiseen tavoitteeseen, kun valmistauduin ensimmäiseen juoksutapahtumaan.
Tavoite oli kyllä pistetty huiman korkeaksi: Piti voittaa yksi trikootyyppi, ja juosta koko matka. Tsek.
Hik
Niin, tosta tuntemisesta tuli vaan mieleen, että hyvin noi kaverit mut tuntee. Yks tuli käymään mun luona eilen, ja antoi mulle apteekin muovikassissa kaljaa ja lonkeroa. Kuulemma selviytymispaketti. Jaa no, mistä mun pitäisi selviytyä? Meikäläisellä meinaa oli selvä vappu, ihan OIKEESTI. Hyvin tunnettu :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)