Julmaa taistella jotain vastaan, jolle ei voi yhtään mitään. Ottaa niin paljon päähän elämän raadollisuus, ja kyse on nyt ihmisistä. Onhan noi eläimetkin eläviä luonnonkappaleita, mutta miksi jostakin syystä mulle tulee mieleen aloittaa metsästys. Saatanan kyyhkyt, jotka pitävät kotiani heidän kotinaan. Se on sitten tosiaankin metsästä haettua, jos musta tulee ampumahiihtäjä.
Nyt ei kyllä huvita tehdä yhtään mitään. Toivottavasti sieltä jostain kantautuu helpottavaa tietoa. Illalla alkaa keikkakesä, ja niinku ei huvita sekään. Täytyy vaan jotenkin asettaa itsensä kuuroksi, jottei mieti sanoja liikaa. Ehkä on vaikea ohittaa a cappella yhtyeen sanomaa, koska laulu perustuu juuri ääneen ja sanoihin, ei intsrumentteihin.
Nää on aina pahoja paikkoja, kun on ns. tilanne päällä. Sen vuoksi on parempi, etten kuuntele musiikkia tänään ollenkaan. Keikalla sitten ja katotaan miten mun käy. Pitäisi vielä lähteä keikan jälkeen fressinä töihin. Ruisrockin kaltaista tempausta en halua, kun ilmoile pärähti eräs koskettava biisi, jota Jussina kuuntelin. Niin, ihana Jussi. Tottakai siitä suru puski pintaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti