torstai 24. toukokuuta 2012

No sitten niin...

Sitä juoksee elämänsä aikana jonkinlaisessa oravanpyörässä. Se tapahtuu hyvinkin vaivihkaa, ja siitä ei osaa hypätä pois. Ja silloin kun hyppää, niin väärään aikaan. Ajoitus on aina pielessä.

Aikamoinen kiusaus on joutua pyörään jo lapsuudessa. Pitäisikö aloittaa tupakanpoltto, alkoholin käyttö, jääkiekko, fanitus, seurustelu, kielten opiskelu jne. Siis monenlaisia juttuja pitäisi päättää, jotka vaikuttavat eittämättä tulevaisuuteen. Näillä päätöksillä muokkautuu elämä.

Pyörän nopeuteen ei voi vaikuttaa, se ikävä kyllä itse kertoo, koska mennään liian lujaa. Sitä on vaikea miettiä, ja etsiä syytä, miksi juuri nyt pyörä pysähtyi. Mitä mä tein väärin?

Mun elämä ei ole läheskään vielä valmis, ja jotenkin musta tuntuu, että joku haluaisi sanoa mulle jotakin. Nyt koko ajan elän vähän niin kuin "tuli perseen alla", ja katson miten se joku reagoi siihen. Se joku voisi vähän vinkata, että koska se on tyytyväinen mun päätöksiin. Eikä niitä vinkkejä tarvitse konkreettisesti näyttää, voi vain sanoa.

Tää oli ihan hyvä vinkki, minkä sain tästä keikasta, ja ylipäätään juuri tästä biisin kikkailusta.

Uusi ammatti odottaisi, vai tarkoittiko tää joku tätä vai mitä? Kauhean vaikeaa muokata itseään, kun ei yhtään näköjään tiedä minne tämän tie johtaa, ja onko sille joskus annettu tarkoitus? Nyt ainakin luulen, että nuorempana on jätetty juoksut pyörässä väliin.

Tulevaisuus näyttää onko se hyvä asia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti