Tekeeköhän tuollainen tunteiden päästäminen maailmalle ihmisestä vahvemman? Se mikä ei tapa vahvistaa (hitto näitä viisasteluja!). Ei se nyt oo hauskaa, että molemmilla on suuria ongelmia, joiden kanssa joutuu joka päivä elämään. Lähinnä se riippuu muiden ihmisten älyttömistä vitseistä. Ehkä hekin olisivat hiljaa, jos tietäisivät mitä jotkut joutuvat elämänsä aikana kokemaan. Ja kun se oikku on olemassa joka aamu, joka päivä, ja joka ilta.
En halua muuttaa kavereiden asenteita ja vitsien tasoa. Varmasti kertomani voisi pysähdyttää, mutta annan niillekin oikeuden elää "normaalisti" muuttamatta itseään. Saavat myös itse muodostaa minusta käsityksensä miten haluavat. Tämä on vapaa maa.
Kaverini oikku on pahempi. Vai mitä mieltä olette siitä seikasta, että täytyy miettiä jokaista sanaa tarkkaan, mitä suustaan päästää. Yksikin väärä sana, pilkkaa sataa niskaan, ja kotona taas mietitään itkien miten seuraavasta päivästä selvitään.
Mutta möykky on hyvä saada edes joskus avatuksi. Kun avaa itsestään piiloteltuja seikkoja, niin ihmeellisesti juttu alkaa luistamaan lähes tuntemattoman tyypin kanssa. Taas pirun vaikeita asioita käsiteltiin, mutta kun olin sanonut jotain synkkää elämästäni, niin eiks sitten tämä kertonut mulle vähän hyshys asiaa. Möykky tuli sitten avattua, eikä seuraavan kerran tarvitse hiertää kämmeniä, että mistä seuraavaksi puhuisi. Varjellut salaisuutemme paljastuivat, joten ei tarvitse enää pelätä möläytyksiä.
No sellaista, ja tällaista...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti