Pessimisti?

Uskaltaakohan puhua vähän jääkiekosta? Piti USA pelin jälkeen jotain tokaista, siis sen ensimmäisen. Sitten tuli Kazakstan ja taas analysointini oli valmis. USA peli pelasti, tuli ihan takinkääntäjä fiilis. Ajattelin olla hiljaa, mutta Venäjä peli taas palautti mut ruotuun. Kuten tästä sepustuksesta näkee, niin olipas ailahtelevat MM-kisat Suomen osalta.

Siis palataanpa ekaan USA peliin. Suomen pakit olivat pääosin hyökkääviä pakkeja, joille maistui ylivoimapelit ja hyökkäminen. Pääasiassa laukauksetkin menivät ohi tai suoraan maalivahtia kohti, mutta muuntautuivatkin hyökkäjien avustuksella syötöiksi. Auta armias, kun jouduttiin puolustamaan (siis hä, puolustaja puolustaa). Ja sittenpähän vasta kusessa oltiin, jos hyökkääjä joutui puolustajan hommiin. Ei pelejä voiteta, jos puolustus vuotaa ja maalivahtikin on yksi hyökkääjistä eikä ole maalilla. Eikö sitä jo junnuna opeteta ettei kaikki voi kiekon perässä luistella? Ja minäkö en ollut kiinnostunut jääkiekosta?

No alkusarjan pelit olivat mitä olivat. Töissä parahiksi onnekseni sain opastettavan, joten se siitä jääkiekon kuuntelusta. Ja saakelinmoinen vääryys antaa mulle oppilaaksi jätkä, joka koko ajan kysyy, että mitä peli on? Juttelin linjahoitajan kanssa työasioita, ja jätkä heti kysyi puhuitteko jääkiekosta? Mä: No EI! Sitten yritin selittää jotain työasiaa, koska työpisteessä oltiin, niin jätkä kysyi, että mitä peli on? Eikä se tiettykään kuunnellu mua. Huh mikä viikko! No tietää mitä senkin jätkän päässä liikkui koko viikon. On se vaikeeta yrittää päästä eroon "urheiluimagosta". En ollut mitenkään puhunut urheilusta, etenkään jääkiekosta. Enemmän noi toiset työpaikan muijat jääkiekosta puhuu, ihan hullaantuneina. Se on sitten toinen seikka mikä ärsyttää, hype. Kun on saatu MM-kulta, ollaan yhtäkkiä kauheita faneja samoin kävi euroviisuvoiton jälkeen. Se tiettekö suoraan sanoen v*tuttaa, ja mä saakelin pessimisti en jaksa oikein mitään enää fanittaa. Muuten tiedättekö sen jalkapalloilija Ronaldon? Nonni, antaa olla. Mutta meitsistä uhkuu varmaa sellainen urheiluhullu. Sanoisin, että vuonna 1993 tää voisi pitää omasta mielestäni paikkansa. Mutta ei nyt! Jättäkää meitsi rauhaan (hys, katon juuri MM lätkää).

Niin mikä saakeli mulla on, mutta jäkiksen hypetys ei paljon kiinnosta. Ja ootteko kuulleet sen Jani-Petterin lätkäbiisin? Ei kiinnosta. Ja hankitteko Canal plussan, jotta saisitte kuulla Antero Mertarannan sulosointuista ääntä? No ei kiinnostanu sekään.

Sori, mut onneksi tää on taas ohi, ja kukaan ei pääse sanomaan välierä matsin jälkeen, "vaikka kukaan ei uskonut meihin Kanada ja USA matsin jälkeen, niin me koko ajan uskottiin omaan tekemisiimme, ja tässä on tulos." Nimenomaan, shh...

Nää kiinnostaa...
Parvekkeeni siipiveikot.
Ja tää veisu ei nyt liity mihinkään, kunhan pistin tähän.