Niin hei, mukavasti alkoi yövuoro. Jätkä ehdotti, että otetaan lopputili, ettei meitä enää pompoteltaisi kuin sätkynukkeja. Jaa no, mitä toi nyt oli? Minähän pidän työstäni, varsinkin palkkapäivänä. Yeah right.
No olisi sit varmaan pitänyt uskoa, kun 20 lasipurkkia putoo lähes niskaan, ja ois todellakin voinut sanoa goodbye. Siksi nyt laitoin tähän tota kieltä, ku se kuullostaa positiivisemmalta kuin näkemiin/hyvästi, vaikka molemmissahan olisi tarkoitus vielä nähdä ja ei millään pahalla vaan hyvällä. Nonni, sivuraide vittu, mutta niin...
Juu, onneksi ei jääty alle. Minuutti suuntaan tai toiseen, poks. Työkaveri sitten kävi sen verran kierroksilla, että sen oli pakko vetää sauhut. Koska en polta, niin mikä mun tehtävä oli? Tietty palata työpisteeseen, siivota sotku ja pistää kone käyntiin.
Tehtiinkö korjaavia toimenpiteitä? Ei koska analyysi oli, että se on tehnyt noin ennenkin, ja sitä varmaan ärsytti jokin. Aha, no kokeillaan seuraavan kerran millaisilla fiiliksillä se mahtaa olla.
Niin, ensimmäinen ehdotus ei ollutkaan ihan tuulesta temmattu, pistetään harkintaan. Ja mähän juuri sanoin, että sanominen auttaisi paljon, ne teot voisi jättää vähemmälle, kiitos.
Huh, yritetään sydän nyt nukkua, edes vähäsen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti