Tapani-myrsky

No eipä tullut nukuttua kyseisenä yönä. Ihme ja kumma, mutta koirat eivät olleet tällä kertaa asialla vaan myrsky. Huuhuu, mitäs asun metsän siimeksessä. Ei noi lapsuuden aikaiset maisematkaan näyttäneet kovin kivalta. On varmaan kuulunut kauhea jytke, kun toi mänty on kaatunut juurineen.

Myrskyn jälkeen on poutasää, oli, mutta se oli vain tyyntä myrskyn edellä. Tapaninpäivä päättyi mieltä painavaan myrskyyn, siitä alkoi mykkäkoulu... ja se jatkuu, jatkuu ja näillä näkymin lähden uudenvuoden viettoon hyvinkin ristiriitaisissa fiiliksissä. Pitäisi varmaan selvittää asiat kuntoon, jotta vuosi alkaisi puhtaalta pöydältä. En jaksa, meen nukkumaan. Mikään ei voita uutta sänkyä, peittoa ja tyynyä.

Onnellista Uutta Vuotta. Saas nähdä taas miten uusvuos menee? Yhtä selvä kuin joulu. Meikäläisen jouluhan meni tollee kuten kuvassa näkyy. Siis tietenkin pullot ovat tyhjiä, mutta itse sisältö meni kurkusta alas. Ja kenen? No viemärin tietenkin. En haluaisi enää ottaa riskejä litkujen suhteen, kun silleen pääkoppaan kopsahti tossa joulua edeltävänä iltana. Seuraavana vuonna täytyy olla tyypillisen skarppina. En kerro mitä horoskooppi lupasi, koska enhän mä niihin usko.

Perinteinen joulu?

Ruoka on varmaan perinteistä, ja jouluaaton toimet, kuten haudalla käynti (huh). Mutta sitten se päivä ja ilta. No meikäläinen tietää minne oon menossa, mutta ehkä ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin, en tiedä kenen kanssa sen vietän. Pääsabluuna on valmis, mutta itse porukka on täysi arvoitus. Ja sitten aattoa edeltävä ilta... No katotaan sitten joulun jälkeen, miten kävi.

Hyvää joulua

Any, the one

No joo, nainen autokaupassa. Kuulostaako jotenkin, hmm..., miten tämän nyt sanoisi, kliseiseltä, ja siinä kliseessä ei ole mitään positiivista. Eihän naiset tiedä autoista yhtään mitään. Ihan sama auton ominaisuuksista, mutta kunhan se on oikean värinen. Huvitti kun eräs mies kysyi kaveriltani, että mikä auto hänellä on? No ei tiennyt vuosimallia, ynnä muita teknisiä asioita, jolloin mies tokaisi, nii sinä siis vaan tiedät minkä värinen se on? Kaverini sanoi, niin tiedänkin: musta. Minä ihmettelin, että mitä? Sit kaverini sanoikin, eiku punainen. Väritkin olivat näköjään hakusessa. No meikäläinenhän ei tällaisiin pinnallisuuksiin sorru, EI! Vai mitä sanotte seuraavasta:

Lähdin sitten tutkailemaan liikkeisiin autoja. Ensisijainen tarkoitus oli hankkia auto, joka on
a) käytetty, mutta vähän ajettu
b) tiettyyn hintaskaalaan sopiva, ja tosiaan kilometrit/hinta sopivassa suhteessa
c) 5-ovinen
d) sellainen, jossa on takaluukku samankokoinen kuin entisessä autossa tai isompi

Nämä olivat ensisijaiset kriteerit ja miten kävi?
Koeajoin yhden auton, joka täytti seuraavat kriteerit a, b, c, ja d. No eikö se sitten ollut siinä? Ei, koska hyss... minä en sitten sano tätä, mut se oli punainen, ajettavuus huono (ratilla ja vaihdekepillä oli vaikutusta), ja se oli liian LUOTETTAVA merkki. Eli se ei sitten jätä eikä petä, vaiks miten haluaisi. Juu, se ei ollut minun auto.

Kävin katsomassa myös Fordeja, koska minulle sanottiin, että Ford kuskit pääsevät taivaaseen. Fordin kanssa kuulemma joutuu kärsimään paljon. Juu, minun auto, mutta tämä nyt oli oikean auton kokoinen. Ehkä ajettavuudessa oli pientä hakemista, koska seuraava oli sitten bueno. Pelkääjän paikallaolijakin sanoi, että tämä sopii minulle kuin nenä päähän. Aluksi ajettavuus tuntui kuin olisi ajanut mikroautoa, mutta olen minä itsekin sellainen mikro.

Hei, hetkinen, täyttyivätkö kriteerit? a) ok, b) ok, c) ok, d) ja v*tut. Hyvä kun kassin taakse saa, mutta olen erittäin tyytyväinen auton ajettavuuteen. Loistopeli, ja koska tämä on minun auto, niin ei kai niillä kyydissä olevilla mitään väliä ole. Katto on toki sen verran korkealla, joten kaikenmaan lentopalloilijat mahtuvat kyytiin. Ja hyss... onneks väri oli sininen.

Täytyy kuu-ukolta pyytää vuokraa, kun tollee minun kaarani konepellillä asustelee. Ja mitä? Olinko pinnallinen? Ehen...

Mielenrauhaa

Mikä ajaa ihmisen hulluuden partaalle? Ehkä perimälläkin on oma merkityksensä, mutta mielestäni enimmäkseen on kyse eletystä elämästä.  Ero, kuolema, muutto, kaverit ym. vaikuttavat ja jos nämä eivät ole olleet positiivisia kokemuksia, niin täällä elo voi olla hyvinkin rankkaa. Jos on ollut elämän aikana paljon vastoinkäymisiä, niin jotenkin sitä kaipaa empatiaa (sitä voi myös sanoa sääliksi). Empatiaa on vaikea pyytää, ja vaikea sitä on myös antaa, jos nyt ei oo ihan varma onko kaikki kunnossa.

Itsensä tunnistaminen on erittäin tärkeää, ja liian suuret odotukset onkin hyvä laittaa romukoppaan. Ja täydellisyyden tavoittelu! Ok, tavoitella saa, mutta täytyy muistaa, että väkisinkin vastaan tulee pettymyksiä. Onko sitten tällainen "potilas", joka on kokenut paljon vastoinkäymisiä, oikeutettu elämään kuin ellun kana? Äksyilee, saa raivareita, kilahtaa, jos ei saa haluamaansa läpi, ja sitten lisää siihen vielä sellaisen värssyn, että ettekö te nyt ymmärrä, että minulla on ollut vaikeeta. Siinä samalla ottaa ne ilmaiset empatiapointsit, jos saa. Sitten toiset yrittää parhaansa mukaan auttaa, ja taas potilaalta tulee kilahdus, että ette te mistään mitään tiedä, ja heittää auttajat pois, vaikka oikeesti hän tarvitsee tukea ja arvostaa auttajien elettä.

En nyt haluaisi arvostella vammaisia, mutta onko niillä oikeuksia käyttäytyä kuinka he haluavat? Olin vammaisen kanssa samaan aikaan saunassa, niin eiks tää koko ajan pölättänyt aika älyttömiäkin juttuja. Ihan ok, jos se ei voi sille mitään, mutta sen kaverikin yritti sitä rauhoitella, että älä nyt tuollaisia puhu. Sitten se ui altaassa tahallaan väärään suuntaan. No hei, mitä tekisit tilanteessa? Jos huomautat, saat syytteen, että syrjit vammaisia. Sama koskee ulkomaalaisia. NIIHIN EI SAA KOSKEA!

Onneksi pikku hiljaa sitä alkaa oppia tuntemaan itsensä. Täydellisyyteen minulla on monta askelta, mutta näiden luonnon oikkujen kanssa on opittava vain elämään. Juu, tulee minullakin kilahduksia, täytyy myöntää, joten kaikki luulo meikäläisen enkelimäisestä tatsista voi unohtaa. Ihminen minäkin vain olen.

Palataanpa linnan juhliin. Kamala haloo siitä, ketä saa tanssia kenenkin kanssa. En voinut olla huomaamatta sitä seikkaa, että kun homojen tanssimisesta oli paljon puhuttu ja kuinka soveliasta se on, niin eiks ensimmäisen valssin aikana ollut homopari kuvissa. Voi olla sattumaa, mutta tuntui, että tämä homopari oli oikein päättänyt näyttäytyä heti koko Suomen kansalle. Vastasivat huutoon huutamalla. Mä en jaksa tällaista provosoitumista, kuten se, että eräs nainen oli ennen linnan juhlia ilmoittanut, että hän haluaa tanssia lesbon kanssa. V*ttu antakaa nyt tekin olla, älkää lähtekö typerään leikkiin mukaan. Fine, jos tanssii samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa, mutta oikeesti noi kannanotot... Maija Vilkkumaan sanoin: "Tuntuu siltä kuin maailma oiskin paikka jossa kaikilla on rakkautta vaatteet ruokaa". Ei sitä muuta tarvitsisi, jos edes nämä asiat olisivat kunnossa.

Tässä tuli nyt juttua kilahduksista ja erilaisista ryhmistä. Mitään ryhmiä nyt nostamatta ylöspäin, mutta yrittäkää nyt seksuaalivähemmistön "jäsenet" vähän tsempata. En nyt tiedä, tsempatkaa toinen toisianne tai jotain, mutta meikäläinen on huolissanne mielenterveydestänne. Siis jos nyt joku minua ei tunne, niin tosta voisi saada sellaisen johtopäätöksen, että pidän Teitä hulluina. Noup, arvostan, rakastan ynnä muuta shaibaa Teitä tosi paljon tai siis arvostan jokaista kenet tunnen. En mä nyt jumalauta maailmanrauhaa julista, ja taisi joulurauhakin mennä...

Rauhallista elämää, ja tsemppiä sulle, jolla nyt on vaikeeta. (Kilauta kaverille ;) ).

ps.Oon niin pirun empaattinen. Tänä jouluna lämpö menee harakoille.

Manpower

No onko kyseenalaista. Miehiä ei tunnetusti tarvita muuhun kuin... jos siihenkään, mut niin... Tänään sitä oltiin sitten miesseurassa. Täytyy myöntää, että kyllä mä niitä tarvitsin. Siinä ne sitten hääräsivät ja sanoivat, että mitä? Eiks kahvi ookkaan valmista! V*ttu. No okei, roolit olivat selvät.

Sitten auton kyydissä istuskelu, kun mies ajaa. Joojoo, sadattelua, miten muijat ajaa autoa, mutta olin kyllä samaa mieltä. Siis jos ny vaihtaa kaistaa, eikö ensin pitäisi katsoa peilistä ja sitten vasta mennä kaistalle, jos siellä on tilaa. Päinvastainen järjestys aiheuttaa ylimääräisiä sydämenpysähdyksiä. Kiroileva siilikin sanoo, "Ei tartte päälle ajaa saatana".

Ja mistä nää miehet saa mielihyvää. No kun on kunnon kaara alla. Pakko niiden on v*ttuilla muille pienemmille purkeille. Liikennevaloissa sitten pysähdyttiin, niin kuski sai makeat naurut, kun painoi jarrua. Kuulemma valot ovat sen verran kirkkaat, että takana ollut "japsi" punastui valojen johdosta. Voi luoja.

Ja auto, auto, auto... Käytiin sitten autokaupassakin, tietty. Täytyy myöntää, että on se semmoinen karkkikauppa. Ennen riitti auto, nyt kun sitä on kokeillut vähän erilaisia autoja, niin tekisi mieli vaihtaa autoa. Ennen myöskin riitti netti, ku edes olisi se, mutta nyt täytyy olla langaton. Juu, tää on nyt tätä äijäilyä mihin en mieluisasti sortuisi.

Mutta ei voi mitään. Työpaikallanikin minut laitetaan sellaisiiin hommiin, mitä vain miehet hoitaa. Meissä jokaisessa asuu näköjään pieni sisäinen mies tai jotain...

Mutta mitä tapahtui joulupukille?

Kuusi vuotta sitten tämä biisi oli polvieni kauhu, korvieni ilo ja fanituksen kohde. Ei haitannut oliko ylä-tai alamäki niin juoksu vaan kulki, kunnes muutaman vuoden kuluttua vahingot korjailtiin lekurin pöydällä. Silloin ei tiennyt, että tällä biisillä olisi vielä muitakin seuraamuksia.

Vuosi 2006 ja eka live. No siin se nyt oli, wow. Oli se aika hienoo, kun nyt se oli sit siinä. Vuoden sitä oli vähän salaa ihaillut. Miten niin salaa? No hei, kuuluu samaan kategoriaan kuin Lauri Tähkät, Antti Tuiskut etc. Aika erilainen kuva minulla oli artistista. Hän oli jopa hauska ja rento, ja sitten vielä se seikka, että aika pieni kokoinen "tyttönen" hän oli. Muistakaa tv ja kuva suurentaa, oikeesti.

Maija Vilkkumaa Galax 2006

No sit elämä oli tätä... En kadu. Oli mahtavia fiiliksiä, tyyppejä ja paikkoja matkan varrella. Nyt mahtavan kesän ja syksyn jälkeen on hienoa muistella näitä, mutta myös niin pirun haikeaa. Sen ymmärtää vasta, kun sen kadottaa. Tässä tapauksessa Maijan ilmestyminen pisti miettimään sellaista seikkaa, mitä vuosien varrella on tullut koettua, ja millaisia aarteita minulla on ollut tien päällä. Nyt sitä arvostaa, kiitos!

Mutta niin, kyllä se joulu tulee kaikesta huolimatta, siitä pukista ei ole harmainta aavistuskaan...

Ääni

No onpas täällä ollut hiljaista. Sen vuoksi varoitan, että seuraava teksti voi olla rasittava, liian pitkä, lattea ym., eli nyt olisi vielä oiva tilaisuus vaihtaa kanavaa.

Tässä on nyt tullut kuunneltua pakostakin erilaisia ääniä. Koirat, koirat ja vielä kerran koirat. No joo, niihin alkaa pikku hiljaa tottua, eikä ne häiritse muuta kuin aamulla, kun on tullut yövuorosta ja yrittäisi nukkua. Samaan hengenvetoon voisi todeta, että metsän lintujen sirputuskin ottaa aivoon, mutta toisaalta keväällä lintujen laulu on mukavaa, ja sitten tietää, että KESÄ on tulossa. No tulisi jo.

On se jännä juttu, että ihmisillä on tietynlainen tiedosto, joka prosessoi erilaisia ääniä. Jos koira haukkuu, sen tietää, että se on koira. Jos lintu laulaa, sen tietää, että se on lintu. Jos moottoripyörä pärisee, sen tietää, että se on moottoripyörä tai vastaava moottoriajoneuvo. Kauhean kontrolloitua elämää, ja mikään ääni ei jää noteeraamatta. Sitten kun kuuluu jokin tuntematon ääni, niin heti kysymys kuuluu: mikä se oli?

Tiettyihin ääniin tottuu, jos esim.työskentelee samassa työpisteessä kauan, niin kuulee pienetkin koneen äänet, vaikka Peltorit olisikin korvilla ja radio täysillä. Myös Uutena Vuotena rakettien ääniin tottuu, eikä paukahduksia säikähdä. Toista se on silloin kun kokeilee pikkukiinalaismattoa (raketti) parvekkeella kesällä, shh…

Sitten on tää mielenkiintoinen seikka, miten ääni ja henkilö mätsää. Tulee mieleen eräs urheiluselostaja. Mukaansa tempaava tapaus, ääni sopii juuri hyvin urheiluun. No sitten näki henkilön, ja heti tuli toisenlainen mielikuva. Nyt sitten tietää miltä henkilö kuulostaa ja näyttää, ja mielestäni nämä seikat eivät täsmänneet sitten ollenkaan. Eihän tästä voi muuta päätellä kuin meikäläinen on hel……moinen pintaliitäjä. Juujuu, myönnetään ja se on nyt tullut todistettua moneen otteeseen lähiaikoina.

Kun tiesin tämän seikan, että mieli selostajan loistokkuudesta vähän häviää, kun sen näkee, niin meikäläiselle tuli mielenkiintoinen pulma. Radiokanava meni vaihtoon eräiden henkilöiden sieltä poistuttua ja myös sen vuoksi, että eräät henkilöt ottivat niiden pestit. Ääni ja huumori eivät hivelleet korviani, joten hetken hairahdus ”väärälle” kanavalle teki lähtemättömän vaikutuksen. Äänet kanavalla ovat entuudestaan tuttuja, ja olen nähnyt kaikkien juontajien kasvot. Tyypit ovat siis kaikin puolin ”tuttuja”. Ei tule ikäviä yllätyksiä, jos niitä nyt voi ikäviksi sanoa. No sitten… se pulma. Kanavalle pöllähti vieraileva tähti, joka silloin tällöin vetää lähetyksiä. Niin se ääni, huh. Yritä siinä sitten töitä, kun kyseinen henkilö puhuu. Mitä tehdä, kun nyt tollee ihastuu ääneen. Ei ainakaan saisi katsoa netistä miltä se näyttää, illuusio haihtuu. Juu, ei, ei, ei. Mutta tietenkin katsoin, ja sanotaan nyt: ei paha ;).

Kuullaan

Asiaton oleskelu kielletty!

Siis wow, nyt työpisteeni ovessa lukee oheinen teksti. Työnantaja on varmaan huomannut, että ei niitä saa millään hiljaiseksi, niin laittaa sitten tällaisen plakaatin oveen. Okei, nyt sitten puhutaan luvan kanssa.

Ja olisi mulla nyttenkin paljon asiaa, mutta kun meikäläinen on tällä hetkellä neitsytmatkalla (Ekaa kertaa kirjoitan blogiini vieraalla maalla, ja taas neitsyys meni), nii täältä nyt ei tuu vähän aikaa porinaa. Tekstit vaativat syvällisempää pohdintaa (kuten olette varmaan huomanneet), ja näin ollen tarvitsen oikean ympäristön (johon nyt ainoastaan kuuluu kotini ja koneeni). Nyt tää pitkä ihana leikki on siinä pisteessä, ettei oo huushollissa nettii. Nii-i, miten mä pärjään?

No joo, yötyövuorolaisen ihanuus: aamiainen on aina brunssi. Tänään se on todella sitä, koska ihan näillä näppäimillä lähden katettuun pöytään. En nyt tiedä virtaako viini vai vesi, mutta salaatin tyyppi lupasi kyhätä, ja se on jo aikamoista.

Bon appétit and auf Wiedersehen.

Ammattitaito

Kruunuhan se siinä, ja varmaan on tarvittu ammattitaitoa kuka sen sitten onkaan suunnitellut. Suunnittelijan ammattitaito kyllä menettää merkityksensä, kun tämä hökötys pääsee kauppaketjujen listoille, jotka sitten työstävät sitten tätä "uniikki" tuotetta massatuotantona. Minua tämä ei liiemmin haittaa, pääasia on, että näyttää hyvältä. Ja siinä vasta ammattitaitoa olikin, siis hänellä, joka tämän kattoon ripusti.

Juu, pään päällä toi kruunun "amatöörimaisuus" ei häiritse, varsinkin kun on tällainen pätkä, mutta suussa kruunun istuvuus onkin sitten toinen juttu. Huono istuvuus häiritsee, vaiks hampaat näyttäisivätkin hyvältä. Ja ammattitaito olisi erittäin suotavaa meikäläisen casessa. Nimittäin noin 5 vuotta sitten implantti istutettiin suuhun, väärin. No se tiedettiin, mutta silti sitä seurattiin se pakolliset 5 vuotta. Todettiin, vanha veks, uusi tilalle. No olipa yllätys, siis tämähän tiedettiin ensimmäisessä vaiheessa silloin 5 vuotta sitten. Nyt tätä vaativaa hommaa hoitaa kokematon "tyttönen", siis implanttien (siis nyt puhutaan edelleenkin hampaista) osalta. Ennen kruunujeni laitto on ollut vartin homma, naps ja se on siinä. No nyt on tyttönen kehissä, voi luoja. Sormet tärisee, ja sit se ei oikein tiedä mitä tekisi. Onneksi soittaa välillä professorit paikalle, mutta välillä se ei kehtaa vaivata niitä, ja yrittää sit puoli tuntia väkertää itse, ja sitten vasta soitto. Ei luvannut kauhean hyvää meikäläisen kruunajaiset, ja toivoin todella, että professorit olisivat paikalla. Ei ollut, hitto. Siinä sitten tunnin ajan tyttönen yritti saada kruunua suuhun ja tyhmempikin olisi tajunnut, että se ei nyt mene, ei millään. Yrittää nyt tähtimeisselillä reikään, joka ei ole tähden muotoinen (sori, pientä v*ttuilua, mut sellainen fiilis tuli). Sit se siinä näpersi käsissään meitsin kruunua, ja hioi sitä. Yleensä tää toimenpide on tehty vasta kun hammas on suussa. Eihän kruunun pienuutta/isoutta ja istuvuutta muihin hampaisiin voi tietää ellei se kruunu ole suussa. Juu, meni hermot. Kokeili hammasta suuhun, sit pois, ja hios, ja tämä episodi toistui useita kertoja sen tunnin ajan. Huokailinkin kuuluvasti monta kertaa, ja teki mieli kysyä onks joku ongelma? Ei varmaan sit ollut eikä soittanut professorille. Sit lähdin tunnin kestäneen kruunun istutuksen jälkeen kotiin ilman kruunua. "Laitetaan sitten seuraavalla kerralla."

No niin, tää seuraava kerta koitti. Istuin toiveikkaana tuoliin, mut pelkäsin samalla, että meikäläisen suuhun tulee ihan järkyttävä kruunu, jota on nyt sitten hiottu ja näprätty ja istuvuus... Katotaan varmaan sitten taas 5 vuoden jälkeen. Tää on v*tun ihan leikki tai pitkä ihana leikki tai ihan miten vaan. Ei viitsi laittaa kerralla oikein, ku tää on niin ihanaa. No meitsi istui penkkiin, kruunun kokeilu. Mitä? Eiks se sovikaan. Hmm... kumma juttu. Nyt vain vartin kokeilun jälkeen tyttönen soitti professorille, WOW. Professori:"Nää jäljennökset on tehty päin persettä eli teeppä uudet." Meitsi myhäili, hah. No tyttönenhän oli nolo ja yritti jotain puolustella, että se olisi mun ikenen syytä. Ei auttanut, kyllä vika oli ihan toisessa tyypissä. Sitten tehtiin uudet jäljennökset ja odotetaan edelleen sitä kruunua...

En nyt halua kauheasti tehdä kärpäsestä härkästä ja mollata toisten ammattitaitoa tai haluanhan mä. Vaikka olisikin uusi alalla, ja pakko sen on joskus harjoitella implantin laittoa, nii meikäläinen joutuu kumminkin elämään ehkä loppuelämäni hänen tekeleen kanssa. Siinä hän näpräsi mun kruunun kanssa sen näköisesti, että tää on vaan kruunu. Nii, mut SE on SE mikä on koht JUURI mun suussa. Sama juttu pätee meikäläisen uuteen kämppään. Meikäläinen on valittunut tästä niin helvetin paljon. Sen taas huomasi, että joillakin on vaan rahaa ostaa kämppiä, sit ne remontoi ne, et näyttäis kivalta, ja sit... Ai pitäisikö siel jonkun asuakin?

Tällaisii pienii juttui, ku lämmitykset laitettiin minimiin, ku eihän koko talossa asu muita kuin mä!

Hähähä hätsiih. Anteeks.

Puiston koirat, metsän linnut ja kauppaopiston kissat

... ne todella sekoittaa pään. 

Eka päivä

jolloin mun pitäisi aloittaa elämä uudessa kodissa. Ei ole kiirettä lähteä pois entisestä kämpästä, joten nautin vielä, ku ei tääl ollut oikeastaan yhtään paskempaa asua. Ny sit ei voi kuunnella musaa, ku laitteet on muualla.  No joojoo, youtubea ja hiljaisuutta...

Talentti?

Kertokaapa minulle, mitä talentti on? Onko se pianolla pimputtelua, tankotanssia vai voimistelua? Mielestäni ei mitään näistä. Silloin se on talenttia, jos näitä edellä mainittuja asioita tekee 3-vuotias lapsinero. No miksi nyt tällainen tuli mieleen, nii tää kaikki on sit viikonlopun saldoa.

Mielestäni se on talenttia, jos ei harjoittele asioita ollenkaan. Se on synnynnäistä, esim.lauluääni (siis ei sit treenannut ollenkaan, ja lähtee sellaiset sopraanot suusta ettei oo tosikaan), vihellys, pyörällä ajaminen ilman käsiä (siis ei treenaa, vaan silloin tällöin löytää sit ittensä puskasta), molempi kätinen (no ymmärrätte varmaan, pystyy siis toimimaan molemmilla käsillä), äärettömän hyvä muisti ja jne. Ei treeniä vaan osaamista. No ajan myötä osaaminen kehittyy, mutta ei siltikään asiaa sen pahemmin harjoita.

Eli Talent ohjelmat - ihan p******tä.

Voi elämä!

Siis vähän tai ei niinkään vähän ärsyttää eräs tyyppi. Kävin tunnin mittaisen kehityskeskustelun ja mitä siitä jäi käteen. Ei yhtikäs mitään, paitsi nyt sit tää keskustelija tietää, mitä mun päässä liikkuu. No ohhoh. Sanoin, että kyllä mä ärsyttävää tyyppiä kestän, lasken aina vaan kymmeneen, kun pää saa aimo annoksen v*tutusta. No joo, pehmensin vähän, laskeminen ei meinaan auta.

Antoisan keskustelun jälkeen, päätin, että tänään meikäläinen on kaveri (eli toisin sanoen se kaksinaamainen paskiainen). No en mä pahasti sille sanonut, ja päivää olikin mielenkiintoista seurata, kun kaksi muuta olivat ihan hiilenä. Ja toinen sanoikin sille pahasti, ku v*ttu se ei enää jaksanut sen touhuu. Mut tää tyyppi ei ota oikein mitään vastaan. Hymyilee kuin Naantalin aurinko, vaiks vettä tulee niskaan kuin esterin perseestä.

Kauhean vaikea tilanne, että pitäisikö olla "kaveri" vai v*ttuilla ihan päin naamaan ja lopettaa feikkailu. Ja pitäiskö lopettaa v*ttuilu selän takana. En nyt tiedä, ku noi työpäivät menee yllättävän äkkiä, ku lörpöttelee jotain ja vielä kun meikäläinen on lähentynyt muiden tiimiläisten kanssa. Juujuu, oikein kuppikunta. Mutta täytyy edistää työhyvinvointia ja motivaatiota. Kenen? No tietty mun, ei muilla oo välii.

Ärsyttävä tyyppi siivoskeli lattiaa, tietty just nee paikat mitkä oli jo siivottu, nii oli pakko huokaista ja katsoa sympaattista kaveriani. Tää tiesi mistä on kyse, ja sanoi: tää on vaan elämää. Sitä ennen se oli tokaissut, että kaikenlaisia ihmisiä tääl maan päällä on. Meitä on moneksi, mut v*ttu...

Kaikenmaan hiihtäjille voisi antaa kunnon sukset, jotta homma luistaisi :)

T. Fucking Perfect

Persoonallisuustyypit

Nyt en ala luettelemaan kaikenmaan tyyppejä, enkä varsinkaan niitä "oikeita" persoonallisuustyyppejä. Päivän aikana meikäläinen tutkiskeli itseään, siis joojoo ;), miten muutun erilaisten ihmisten seurassa. Se ei olisi suotavaa, mutta näköjään pakollista. Meikäläisellä ei ollut valmista sabluunaa, tyypit ilmestyi vähän kuin plötsligt (apua, Ahvenanmaan reissu teki todellakin tehtävänsä).

Eka tyyppi. Juttu luisti ja meikäläinen tunsi, että nyt on hyvä olla. Ei piinaavaa hetkeä. Olin nähnyt tyypin muutaman kerran, joten siinä mielessä, aivan loistava seura. Meitsi oli oma itsensä ja viihtyi.

No sitten toinen, argh. Tää on nyt sellainen tyyppi, joka yrittää vääntää sit juttua, vaiks ei olisi tähdellistä asiaa. En nyt väitä, et mulla on tähdellistä ja vieläpä "asiaa", mutta juttelee nyt mun kanssa jotain diibadaabaa vain sillä verukkeella, että joku muukin näkee, että mä juttelen sille. Huh. Viimeinen sinetti oli lopputuijotus, kun ei ole asiaa, mut ei myöskään lähde pois mun naamani edestä. No meikäläinenhän muuttui heti kertalaakista. Olin hyvinkin asiallinen, vaikka päässä kiehui. Tiedätte varmaan sellaisen fiiliksen, kun paskakärpäset pörräävät pään ympärillä. Tekisi mieli läpsäistä, mutta ei viitsi likastaa käsiä.

Ja kolmas tyyppi. Taas meikäläisellä oli vastassa erilainen persoona. No työpaikan suolahan on juoruilu, josta en pidä. Mutta nyt viime aikoina on ollut herkullinen tilanne. Vuoromme on nimittänyt tyypin pikku johtajaksi (on raakaa, myönnetään). Tyyppi ei itse tiedä tätä, ja en oikein ole pahoillaankaan hänen nimittelystä ja haukkumisesta. Tyyppi näet on ennen haukkunut muita työntekijöitä ja tämä on talon "aivot". Jos hän ei tiedä jotain, niin ei kukaan muukaan. Lörppö mikä lörppö. No nyt tää tyyppi tuli meidän osastolle, ja arvatkaa ollaanko me pompoteltu tyyppiä. Ja turha yrittää, että pyytäisin anteeksi. Mukavasti meni taas yksi työpäivä. Eli meikäläinen muuttuu tyypin seurassa. Niin iloinen enkeli sen seurassa, mutta piikittävä kaksinaamainen paskiainen tyypin selän takana. Mutta muistakaa: silmä silmästä hammas hampaasta. Ilmankos mun hampaat hupenee...

Jos tästä nyt jotain johtopäätöstä vetäisi, niin feikkailu on ihan perseestä. Täytyy vaan hengailla sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa homma toimii ja saa olla oma ittes. Aina se ei ole mahdollista, mutta yritetään.

On pakko suoda itselle myös feikkailun maailma. Näin pysyy rauha ihmisten kesken ja hyvä tahto. Äkkiä nukkumaan, ettei näitä värssyjä tule lisää.

Uus home

No siin se sit on, huh. Avain jonkun sydämeen...

Täpinöissä

Menneisyyden haavoja ei kauhean mieluusti avaisi. Varsinkaan silloin kun ne eivät ole mieluisia. Mutta nyt otin riskin, ja kurkkasin yhden laastarin alle.

Ja sieltä löytyi... WOW. Mihin nää vuodet ovat vierineet. Molemmat lähtivät aikoinaan karkuun ankaraa maailmaa, mutta kumpikaan ei tiennyt, että toinenkin ajatteli samalla tavalla. Nyt sitten vuosien jälkeen vähän raotettiin laastaria, ja molemmat myönsivät, etteivät halua puhua siitä enempää. Samanlaiset fiilikset nääs.

Meillä oli hurja pakomatka, ja nyt me sitten pidetään yhteyttä. Harmittaa vaan, kun tuollainen aarre on ollut poissa mun elämästä kauan, liian kauan. Samanlainen huumori (no myönnetään, että piti lämmitellä), jutut, arvomaailma, maailmankatsomus ( no joojoo, ja vielä julistan rauhaa ja rakkautta kaikille).

Muutos ei ole aina pahasta, eikä muuttokaan...

Uuden alku?

Nonni. Tuli tossa taas taannoin mietittyä elämää. Sen raakuutta eli mitä se on ottanut, mitä se on antanut ja mitä "herkkua" tulevaisuudessa on tulossa. Noku taas pärähti itku, nii ei se tulevaisuus todellakaan herkkua ole. Meikäläinen on nyt alkanut avautumaan ja puhumaan tärkeistä asioista ihmiselle, joka on aina ollut läsnä, mutta ei ole tiennyt tämän ajatuksista yhtään mitään, näköjään. Nyt se sit ymmärtää mua (kait), ja elellään sit sen kertomani asiani kanssa. On se hienoo, et joku ymmärtää, koska mä en ymmärrä sitä tai ymmärrän, mut oon täysin eri mieltä. Onhan se typerää, koska se on just se asia, jonka takia se on mun tukena, mut mä en sen. Kuinka suvaitsevainen olenkaan, huhhuijaa.

Olen aika hyvin selvinnyt viiden vuoden takaisista traumoista, mutta nyt on saakutin herkkä jokaiselle iskulle ja vastoinkäymiselle. Tässä taannoin tuli taas ohjelma: Inhimmillinen tekijä, Elossa!. No joo, aika ristiriitainen juttu. Kun on käynyt sellaisen ruljanssin, ja miettinyt asiaa, että kumman ottaisi kuoleman vai kärsimyksen, nii voin sanoa kyllä se kuolema houkutteli. Mutta hei hetkinen, en tarkoita oman käden kautta tapahtuvaa tekoa, vaan juuri sitä hetkeä, kun päästä tulee pari tippaa verta, ja tiputus vaan tihenee. Juuri silloin mietti suu täynnä paskaa, että voisiko tästä tilanteesta päästä pois ja sulkea vain silmänsä. Jotenkin luuli, ku pää vuoti, ettei mitään olisi enää tehtävissä. Ja se olisi ollut mulle fine, oikeesti.

Sen vuoksi toi elossa julistus tuntuu jotenkin tyhmältä. "Elämässä pitää tehdä kaikkea, jottei sitten haudassa kaduta. Olisit sentään onnellinen kun saat elää ja etc. muuta (anteeksi) soopaa." Pysyvän vamman kanssa eläminen ei ole helppoa, joten en nyt tiedä lohduttaako tällaiset kliseet. Ja ei se kuolema nii kamalaa ole (ei kyl oo kokemusta ku tässä olen) versus kärsimys. Nii ei itselle, mutta...

Juu, meikäläinen oli silloin valmis jäämään montun pohjalle, mutta... Läheisten, ystävien ja muiden tuttujen huoli pisti tämän yrittämään kärsimättä mistään mitään vaikka kärsimystä olikin. Tää biisi jäi elämään meitsin tunnarina: Teuvo. Juu, vitsihän se oli, ja myöhemmin selvisi, että se oli mun kuori. Mut juu, mullekin tekee tiukkaa toi läheisten menehtyminen. Joten siitä päästäänkin tähän aasinsiltaan, että Elossa! Läheisten takia, koska mullekin he ovat niin rakkaita ja tärkeitä.

Ja ei tää elo täällä hassumpaa ole, varsinkaan nää viimeiset kolme vuotta. Luvassa on jännittäviä aikoja uudessa kodissa, uudessa ympäristössä, ja toivottavasti uudessa seurassa, vaiks vanhakin seura on erittäin jees. Ja uusi minä on tilauksessa. Ei siihen en suostu, sori.

Seuraillaan tilannetta...

Kelle sen kertoisi?

Vuodet vierii, kokemusta karttuu. Vuosien saatossa kiusaamisen muoto vain muuttuu. Piilov*ttuilu. "Tosi" hauskan heiton jälkeen tulee hymähdys, heh. Voi v*ttu ku oli taas hauskaa :(.

Söpö vai kaunis?

Naisia pidetään kauniina ja miehiä komeina. Mikä mää sit oon? Eipä ole sanottu kauniiksi, eikä komeeksikaan. Ei kyllä muistu mieleen, ei sitten millään. No meitsi on sitten saanut söpön leiman. Juu, älkää nyt heti tyrmätkö tätäkin kohteliaisuutta, totta se on.

Miehet ovat kauniiden naisten perään. Blingbling tuollakin meni missi. Mutta niin, kun vertaa kaunista ja söpöä, niin on niillä eroja. Kauniit naiset (nyt tuli yleistys, mut antaa olla) pelaavat hyvin paljon ulkonäöllään. Kun pääsee tutustumaan ulkokuoren sisustaan, niin sieltä voi löytyäkin kylmä ihminen, jonka kanssa kommunikointi on aivan mahdotonta. Sori nyt kauniille ystävilleni tai ette te oo kauniita vaan söpöjä ;).

No sitten meitsi. Todellakin satelee noita söpö kommentteja vai oliks se ihan-liite siinä alussa. Meikäläinen yrittää olla nyt optimisti, mutta olen käsittänyt, että se merkitsee myös sympaattista, pehmeää, hauskaa, ihanaa jne. Juu, sitä se tarkoittaa. No kerran mä sain optimistiseen asenteeseen kolauksen, kun olin laittamassa sukkia jalkaan (Sukissa on nukkuvat koiranpennut. Voi hitto mikä paljastus. Mä oon nii vajonnut alas). Tyyppi sanoi, "susta löytyi pehmeämpikin puoli." Eiks se sitä sit oo aikaisemmin huomannut!

Mä en kyllä tiedä pitikö hammaslääkäri mua kauniina, mutta se sanoi: "Miten tämän nyt kertoisi, mut kun mä otan ton hampaan pois, nii voi olla, että oot pari viikkoo ilman hammasta. Ei nämä hampaat kyl näy, että jos jotain mallikisoja ajattelee." Siis apua! Tosiasiassa meikäläisellä on ollut vuoden ajan kolme hammasta suusta pois ja kukaan ei ole huomannut mitään. Nyyh ;(. Ja mallikisat... Pitäisikö itkeä vai nauraa?

Au! Sori täytyy lopettaa, kun meitsin oma SÖPÖ "kahvinkeittäjä" hoputtelee. Lupasi se keittää soppaakin...

Kenen joukoissa seisot?

Valikoi puolesi viisaasti. Juu, minulla ei ole hätää, ei vielä. Ehkä sit, jos...

Onpa tää vaikeeta. Puolustat sit ketä tahansa, nii aina toinen puoli pettyy mielipiteisiisi, jopa suuttuu. Silloin on tärkeää miettiä tarkkaan, kumman suututtaminen merkkaa enemmän. Aika vaikeeta, koska molemmat ovat tosi tärkeitä.

Tällä hetkellä ainakin yhden tuki on takanani, aina. Ja se on toinen näistä, jonka joukoissa seison, aina.

Palaute

Ei pitäisi varmaan mitään kirjoittaa, kun tässä virvokkeen kanssa iltaa vietetään. Mutta jotenkin nyt on pakko. Miten tämän nyt selittäis?

Joskus sitä tulee pahoitettua toisen mieltä ihan turhaan. Aluksi kaikki oli leikkiä, v*ttuilut puolin jos toisin ymmärrettiin. Sitten jossain vaiheessa toinen ajautuu väärille poluille tai oikeammin sivuille (ehkä), ja vetää väärät johtopäätökset henkilön tekstistä. Jep, voihan sitä kysyä, ja en jopa minäkään kirjoittaisi mitään sontaa sellaisista henkilöistä, joille olen antanut mahdollisuuden lukea meikäläisen tekstejä. Se on sitten puhdas sattuma, luoja tietää, miten joku on päässyt käsiksi USKOMATTOMAAN blogiini.

ANTEEKSI, jos joku on loukkaantunut ja löytänyt itsensä. Jos se nyt on joku mun frendi, niin toivon, että kysyt ja selvität asian.

No pölöpölö, tulipa taas juttua. Meitsi on todellakin palannut. Ja tää on Sopan blogi, jonne Soppa pölöilee. Kaikilla on myös mahdollisuus pölöillä meitsin kommenttiosuuteen.

Pakko lopettaa juttuni juuri tulleeseen viestiin: "Sun suomen kielisiä viestejä on ainakin kiva lukea, niissä on niin hauska persoonallinen tatsi."

Tällaisien viestien takia Soppa jatkaa porinaa,
Kiitos

Pääskynen lentää kohti täysikuuta

Moi. I'm back, ja just tänään kuten lupasin :)

Tyst nu!

"Sinulla on tarve lepoon, ota siitä vaarin äläkä yritä väkisin olla ulospäinsuuntautunut. Siitä seuraa vain vääränlaisia reaktioita. Mieti rauhassa, mitä haluat loppuvuodelta ja tulevilta ajoilta. Jos koet, ettet elä omaa elämääsi, ota iso askel oikeaan suuntaan. Tunne-elämä värähtelee salaperäisesti. Näyttääkö joku salatut tunteensa?"

Näin "raamattu" sanoo, olen siis ihan hiljaa ja palaan taas sorvin ääreen kun pääskynen lentää kohti täysikuuta. Sitä ennen koitan kepillä jäätä. Jää ei kestä, koska eihän jäätä edes tällä hetkellä ole. Mutta sitä paremmalla syyllä voi laittaa uutta matoa koukkuun, ja katsoa nappaako?

Tosiaan, jatketaan sitten tarinointia, kun pääskynen ilmaantuu...

Vi ses.

Onnea?

Jos on onnea peleissä, ei ole onnea rakkaudessa. Mikä klisee, mut kattokaa nyt mitä mä voitin:

No onhan se hieno, mut niin...

Block

Siis törmätä nyt suoraan pystyssä olevaan käteen. Kyse on tietenkin koripallosta. Tuli vaan mieleen, kun tossa äsken palloilin. Niin tyypillistä pätkälle... Ja taas alkaa sellainen virsi, että miks sä oot valikoinut tän lajin ja blaablaa. Siksi.

Ei nyt pitänyt tosta kertoa, mutta blokeista kylläkin. On olemassa tää "viikonloppu" tyyppi. Se varmaan haluaisi lähestyä, ja niin meikäläinenkin. Uhkanani on vaan noi blokkaajat (ja nyt en tarkoita blogien kirjoittajia). Tarkoitan niitä, jotka lähestyvät meikäläistä viesteillä. Viestit ovat huumoripitoisia, ja välillä aika outoakin viestittelyä. Mutta se on minun tapa, ja oikeastaan meidän tapa hämmentää soppaa. Molemmat tietävät, missä mennään eli ei missään, mutta se joka ei tiedä voi luulla, että meillä on jotain juttua meneillään.

Katsokaas, kun tää tyyppi näkee kaikki nää viestit, niin luulen, että tökkiminen jää. Siis hitto.

Siis jos se yks nyt näkisi tämän, niin vois lopettaa sen klikkailun. EVVK tämän henkilön mielipiteet. Tosin toivon, ettei se tänne ikinä eksyisi. Tietyt asiat eivät sille kuulu, ja ollaanhan me se yhdessä huomattu, että olemme niin eri aallonpituuksilla.

Mua varotettiin tästä. Miksen mä silloin kuunnellut? Joku vois blokata tämän henkilön, sellainen in your face blokki. Ja tiedän kenen heiniä se olisi. Hmm...

No mitämitä?

Meikäläinen hämääntyy aika lailla, kun seuraani tuppaantuu hyvinkin sosiaalisia ihmisiä. Näppärää viisastelua, mikä olisi voinut tulla mun suusta. Showni oli menetetty. Onneksi olkoon, olin hiljaa. Päätin sitten nukkua, mut yks koko ajan kysyi, et kai sä nuku? Siis olisi pitänyt olla hereillä, ja kuunnella toisten juttuja. Hengessä mukana, oujee. Henkilön perimmäisten pointtien äärelle en millään pääse, mikä sopiikin hyvin tämän viikonlopun tai oikeastaan elämäni teemaan.

Juu, ajatukset ovat olleet toisaalla koko viikonlopun. Hämmentävää, taas. Eihän se perjantaina alkanut soppa lauantaina laantunut. Kyse on tyypistä, taas. Noin vuosi sitten tapasin hänet ensi kerran. Vähän se jo kutkutti vatsan pohjaa seistä nyt sen vieressä ja kaksimielistä huumoria se viljeli, hui. No huomattiin molemmat, että se oli tahatonta, ja sopi siihen hetkeen ja meidän huumoriin. Jotain sekin kuvaa tyypin ihmeellisyydestä, kun tollaisia juttuja viljelee noin vain, ja tiesin sillä hetkellä hänestä vain nimen.

Ei pidetty yhteyttä neljään kuukauteen. Sitten nähtiin, ja taas lensi läppä, mutta meitsi ajatteli, että kuiva tyyppi. Olin sen verran hiprakassa laivalla, joten näin, koin ja tunsin ettei meitsin seura kelpaa. Näin vain hänen nyrpistyneen naaman odottaen laivan lipuumista satamaan, ja hänen seurassaan olevat muut kuivat tyypit olivat todella kuivia. Hei, missä ilo ja viina? No meikäläisen retki oli... sanotaan, hieman erilainen. hyss... :) Sekin vielä, sain tietää, että hänellä oli synttärit, 22-vuotta. Siis toisin sanoen anti olla. Jotenkin se porukkakin viittasi parikymppisten armeijaan.

10 kuukautta ensimmäisestä tapaamisesta. Hymyili taas, ja jotain jutteli, siis ihan diibadaabaa. Oli armeijan kanssa, ok. Sitten kuukausi lisää ja nähtiin. Taas armeijan kanssa, ok. Tai no yllättävästi oli alkanut räpsiä meitsistä kuvia, kun olin fääreissä. Mutta juu, armeija.

12 kuukautta mennyt, ihan ok, ei mitään kummempia. Nyt toiset aloittivat aktiivisen kampanjan, joten tyyppi oli unohdettu lopullisesti siis siinä mielessä, You know. Pyysi  lähtemään kylläkin reissuun, mutta kieltäydyn. Eihän se ollut privaattireissu,  mut kuitenkin.

13 kuukautta, ja näin taas. Oli omissa porukoissa eikä meikäläistä liiemmin innostanutkaan liittyä seuraan. Porukka koostui vanhoista tutuista vuosien varrelta, ja enkä mä nyt tarvinnut "armeijan" seuraa. Meitsin seuralainen vähän kuin estikin meitsiä liittymästä samaan seuraan. No oltiin sitten omissa oloissa, mutta WC:ssä sitten törmättiin. No joo, nyt mielikuvitus seis, tyyppi sanoi vaan: niinpä tietenkin. No mitä siitäkin olisi pitänyt arvata? En arvannut, vaan pesin käteni ja häivyin. Olipas huikeeta. Tavattiin taas seuraavana päivänä ja oli nyt kyllä vallottava itsensä tai no en ole pitänyt hänen tietyistä ominaisuuksistaan, mut nyt ne jäivät sivualalle. Voisi luulla, että meikäläinen ihastuu ulkonäköön, ja varsinkin a situation like this, missä meitsi on, mut nyt kyllä huumori ja hymy. ÄÄÄ, v*ttu en tiedä. Juu, positiivinen fiilis jäi.

Tietyt jutut tulevat vastaan, että emme ehkä näe enää koskaan. Meillä siis ei ole ollut mitään suhdetta, viimeisen kerran kun nähtiin jopa halattiin, mut... Asiasta ei olla keskusteltu enkä edes tiedä mitä tyyppiä hän on? Onko sinkku ym. tällaisia epäolennaisia kysymyksiä.

Nyt se on sit alkanut tykkäämään meitsin kommenteista. Ja arvatkaapa mitä? Meitsin pointsit kasvoivat, kun sain selville sen iän. V*ttu mikä huumorintaju! Ei ollut 22, ja meitsi meni niin lankaan.

Mitä tää nyt sit on? Häh?

Uneton

Ehkä hyvä niin, koska pian alkaa Daegun kisojen huipentuma, 50 km kävely. Sen verran tuli torkuttua tossa päivällä, ettei uni maita, niin mikäs olisi sen parempaa kuin täällä kirjoittelu. No joojoo, tiedän.

Sitä vaan tässä miettii, että onko kenelläkään muulla tullut joskus sellainen fiilis, että nyt sua tökitään tai tykätään, whatever. Sitten ohjat olisi vähän niin kuin sun omissa käsissä, mutta a, b, c estävät sinua toteuttamasta niitä.

Siis lyhykäisyydessään tuntemattomat sielut parveilevat ympäriinsä etsien jotakin, ja oikeastaan molemmat tietävät mitä. Mutta sitten kun niitä on vähän useampi viljelty ympäriinsä, ja kaikissa kohteissa sama virsi, niin ei se loppujen lopuksi oo kauhean hauskaa.

Jo joutui armas aika ja .... (tähän se virsi aina jää)

Päivänkakkara

No juujuu, onhan täällä noita isoja paatteja, mutta tässä on Turun suurimmat nähtävyydet yhdessä kuvassa eli Linna, Suomen Joutsen, ja tietenkin kaikkein SUURIN nähtävyys tällä hetkellä: Päivänkakkara. Siis päivän kakkana. No joo, hyvä huomio, ja sanakikkailu, kiitos tyypille :). Ja eipäs unohdeta laivan vasemmalla puolella pilkottavaa oranssia palloa.

Eli mietitäänpäs syvemmin tämän pallon syövereitä. Miksi se pallo on tuossa? Hei, Turku on kulttuuripääkaupunki. Okei. Miksi Ruisrockissa oli isoja kaasupalloja? Juu, sama vastaus. Miksi Linnan juhlien portilla oli pallo? Okei, tiedän vastauksen. Miksi kesäteatterissa oli pallo? Joojoo. Ja pointtini oli? No kun joku kysyy, että miten kulttuuri näkyy kulttuuripääkaupungissa, niin voin sanoa, että täällä on palloja ja kylttejä. Kyllä Ruisrock oltaisiin joka tapauksessa pidetty, samoin kesäteatteri. Jos ei keksitä tarpeeksi mitään uutta, niin lätkäistään vaan pallurat kylkeen kiinni.

Sitten yhteen peliin. Ei oo varmaan hauskaa, jos on pelannut about 20 vuotta jotain lajia, ja sitten samaan peliin tulee junnuja. En nyt tiedä minkä ikäisiä junnut olivat, mutta... Voin arvata mitä konkareiden päässä liikkui. Varmaankin ihanaa leijonat, ihanaa. No tää ei nyt sopinut tähän, mutta vastustajien huuto oli leijonat. Juu, mutta olihan peli katsottavaa, vaiks turpaan tulee ja rumasti. Mitä enemmän juoksuja, sen pidempi peli :). Jes.

Nyt sitten pesiskin loppui. Onneksi, alkoi mennä jo jotenkin yli. Ai, miten niin?

What a day! F*ck ;(

Se on sitten yks paskan hailee, et tää pätkä särisee. Juu oli se hieno livenä, ja tähän mennessä se ei poistu mielestä ikinä. Mutta nyt... sanoma ärisee, koskee ja sattuu. Jatketaan taas...

Perkele ;(

Pillittää nyt artistin takia, kun vierellä olijalla on vaikeeta. Tuli meikäläisen luo, kertoi vakavan jutun, ja mitä meitsi tekee? No joojoo, halasin ja itkin, mutta saatana se ei ole tarpeeksi. Tää on liian lähellä, juttu koskettaa liian paljon, ja tästä asiasta voi hyvin puhua, että tätä asiaa pitää käsitellä. Meinaan, nyt sitä sitten viurataan, pyrähdyksittäin, kuten äitini opetti. Voi kumpa Se tietäisi tämän. Välitän susta paljon ♥.

Elämä on kuin pieni kukka,

niin hauras ja hento.

Kuin rikkinäinen sukka,

jota lävistää syvä viilto.

Balsamia haavoihin

Mielenkiintoinen viikko takana. Viime viikon perjantaista se lähti. Tavastia. Huhhuijaa, sieltä riittäisi kerrottavaa loputtomiin, mutta ei jaksa. Toisin sanoen huikeeta. Sitten seuraavana päivänä Linnan juhlat, ja taas kerran huikeeta. En jaksa siitäkään kertoa enempää.

Parasta tässä viikonlopussa oli ystävien tapaaminen. Lähes samat naamat olivat molempina päivinä messissä, joten voi uskoa, että läppien taso oli huikaisevaa. Just niin, väsynyttä heittelyä, mutta aivan ihanaa. Me oltiin kuin luokkaretkeläiset leirikoulussa. No muutamat tuttuni tulivat mun retkeläisiä kiusaamaan. No onneksi vasta ihan lopussa, ja kestin episodin kuin nainen.

Väsynyt, mutta onnellinen. En mä nyt uskonut, että Maija Vilkkumaan "lopettaminen" vaikuttaisi meitsiin millään lailla. Mutta sitten, kun on väsynyt, tyyppien jutut mielessä, ja tieto siitä, että tyyppejä ei ehkä enää näe, niin ;(. No joo, olihan meillä tunteet pinnassa, ja kuka idiootti keskeyttää tunteilun kysymällä jonnin joutavaa paskaa. Juu, fiilis meni, se niistä tunteista, v*ttu.

Aika hassua, meitsil tuli pala kurkkuun, kun en oo oikein käsitellyt asiaa. Siis häh? Ei tää nyt maailmanloppu pitäisi olla. No onneksi artisti antoi odottaa itseään noin tunnin, niin pala ehti lähteä kurkusta pois. Tyyppien kanssa oli vielä pakko kiusata järjestysmiehiä (tai pikemminkin virkaintoista naista). Voi että meillä oli hauskaa. Ikävä tulee enemmänkin tyyppejä. Niisk ;(.

No nyt on viikko kulunut sairasloman merkeissä, ja hyvin epäilyttävää tuollaisen viikonlopun jälkeen. Mutta syy on ihan toinen. Jotain hyötyä facebookista on. Nyt me TYYPIT ollaan siellä hengailtu, ja yritetty selvitä ekasta viikosta.

Huipputyypit, niitä en unohda. Pitää vaan keksiä uusi artisti, jotta on tekosyy tavata :)

Näihin kuviin ja tunnelmiin...

Aamunavaus: Helmi

Olipa kerran P ja hänellä oli helmi. Sitä V ei tiennyt, ei vielä. V näki P:n, ja taas ja taas. "Sillä on pakko olla helmi, tuumi V. Minä huomasin sillä simpukan."

V etsi kivien ja kantojen alta helmeä, mutta turhaan. Ja kun se oli luovuttamassa urakkaansa, kauhea valonpilkahdus loisti sammalien joukosta. V oli riemuissaan, helmi oli löytynyt.

Eipäs innostuta, sillä piti samalla muistaa, että se oli P:n omaisuutta. Kyllä P olisi ennen pitkää näyttänyt helmen V:lle, mutta sillä ei vaan ollut oikein tilaisuutta. Oikea paikka ja aika, joten katellaan sitten.

Siis oukkidoukki, aika ja paikka. V tiesi näkevänsä nyt helmen, se oli päätetty, tapaamista ei voitu peruuttaa.

Sitten, ihan odottamatta, P ilmestyi, ilman helmeä, ilman simpukkaa. No olihan se ymmärrettävää, vähän ex tempore hommaa nääs. V oli hyvinkin laulutuulella ja antoi sulosointunsa kaiuta. No olishan V ollut P:n nähden hiljaa, mutta kun ei voinut tietää, kuka sieltä takaa tulee. Se oli P. No P:n kanssa V ei pahemmin jutellu, vaan P käski V:n pitää turpansa kiinni. Että sillee, ja huomenna olisi se päivä, jolloin näkisi helmen. Kiva.

V päätti silti tai enimmäkseen jopa sen ansiosta lähteä katsomaan P:n helmeä. Olihan se. Se oli. Juu. Pari kertaa P naurahti kadotettuaan helmen. Miten se nyt sillai sen kanssa pelleili. Nimenomaan pelleili, josta V piti, ja pieni hymynkare myös oli havaittavissa hänen suupielissään.

Mutta kun helmi oli nähty, halusi nähdä lisää, mutta intoa laski se seikka, että P:n epäilyt V:n suhteen alkoivat voimistua. Ei päässyt enää oikein piiloon, joten V:n kannalta oli parempi olla jahtaamatta sitä tiettyä helmeä.

"Jos vielä kerran, tuumi V. Edes pikkiriikkinen vilkaisu."
P ei olisi enää antanut, mutta antoi viimeisen kerran katsoa helmeä. Sitten P pisti helmen simpukkaan. Ja siellä se odottaa, odottaa ja odottaa.

Niin juuri sitä.

Kerran vielä

Grande finale lähestyy. No siis, onko nyt ihmeellistä siinä, että eräs artisti vetäisee pari keikkaa, ja sitten näkee samat naamat yleisössä, ja loppujen lopuksi voi todeta: Olipas hyvin tutunoloinen biisilista. On kai siinä jotain, kun nyt on puunannut kämppää pari päivää, ja ihan vaan sen vuoksi, että artisti tulee tänne kotikonnuille. No joojoo, tulee muitakin :).

Ja mitä eikö pesis enää kiinnosta, kun en ole matsissa. No hei, kuka on väittänyt, että olisin PESIKSESTÄ kiinnostunut.

Nyt kipinkapin linnaan nielemään kakkua.

Turisti?

Onhan se noloa olla omassa kotikaupungissa, ja sitten ei tiedä mistään mitään. Pikkasen alkoi kyllästyttämään, kun joutui koko ajan sanomaan en tiedä. Ja sitten tää henkilö parin tunnin jälkeen sanoi, että eksä tiedä sitäkään. "No tiedät sitten seuraavalla kerralla, kun joku turisti tulee käymään." No hei, ei kiinnosta ottaa selvää. Meikäläinen tuli viettämään kesäistä päivää katsomoon ja en nyt arvannut, että olisi pitänyt oppaaksi ryhtyä. Ja todellakin olin turisti, koska matsi oli kaukana meitsin lajista. Niin pesistä, pesistä. Ja kun annostus tuli täyteen, sanoin, ettei tää oikein oo meitsin laji, ja keskustelun taso vaihtui miltei heti. Siis taso laski, ja onneksi. Ei voisi vähempää kiinnostaa miten Mansen B-tytöillä menee ja niin...

Pelissä yllätti sen kovuus. Ei syytetty tuomaria, mutta naiset olivat melkein toistensa kurkussa kiinni. Yksi lyönti osuikin kiinniottajaa rintakehään, ja perään huuto: Se oli tahallinen... Siis taso, missä pitäisi olla hauskaa, ja niin vierasjoukkueella olikin, ehkä liiankin, mikä hermostutti vastustajaa. Huh, olipa kiree matsi. Täytyy myöntää, että näin taas itseni kentällä.

Olipas opettava viikonloppu.

Pidä huolta

Hienot sanat vai sanotaanko osuvat sanat? Sanotaan: osuvat sanat. Mielestäni biisin soundi on tehty tyhmästi iloiseksi, vaikka kyseessä on tärkeä sanoma. On se kyllä ehkä vähän noloa lähettää viesti, kun seuraavana päivänä kuulin, että kaikki on ok, ongelma ratkaistu. Ja viestiin ei tullut vastausta. Todella hävetti, kun sillee lepertelyksi ja hempeilyksi meni. Niinniin, empaattinen.

Mutta sitten tänään tulee puskista viesti, ja kiitettiin, että tuki on takana.

Mä tein sen, siis lähetin viestin, jota pyörittelin käsissäni päivän, nolostuin, mutta loppujen lopuksi ilostuin. Se on vaan pakko ottaa yhteyttä, että NE tietää, että en ole unohtanut, vaikka SE OMA ELÄMÄ olisi elettävä. Nyt tuli mieleen taas huomisen vapaapäivän ohjelma, ainakin yksi rohkeutta vaativa soitto. Hyvä mieli, en tiedä teille, mutta ainakin mulle. Niin oma napa...

Pidetään huolta :) 

R.I.P

Huh ;(

Älä lyö lyötyä. Joku jossain on nyt taas kerran nähnyt meitsissä hivenen empaattisuutta, niin eiks jokainen soitto parin päivän aikana ole ollut murheellinen. Nyt oli ystävän ystävän vuoro, ja niin nuori sälli. No eiks pienet ilon aiheetkin oteta multa pois, kuten ystäväni nauru ja iloisuus. Ei puhelimessa huumori kukkinut. No hei, tilanteen tietäen ei ihme, mutta miksi juuri nyt?

Eletään taas, toivottavasti huomenna olisi paljon parempi päivä.

Lepää rauhassa tyyppi, osanottoni ;(

Kateellinen? Elä omaa elämää!

Juu, ei sinänsä, että onhan se ihqu tyyppi, mutta...

Kymmenen minuutin puhelu + 45 minuutin puhelu.

Huh, elämän kovuus... hurjaa, rankkaa, armotonta. Koko ajan kilpailua, ja juoksemista junan perään. Ei osata pysähtyä, edes hetkeksi. Tämä kilpailu teki yhden sairaaksi, yksi on todennäköisesti kovaa vauhtia sairastumassa, ja mitä v*ttua meikäläinen tekee? Yritetty on auttaa, paremminkin ehkä pitäisi, mutta nämä henkilöt eivät anna auttaa. Se juuri tekee ton yhden henkilön sairaaksi, tiedän sen jo nyt. Sitä odottaa kovat ajat, jos se ei anna meitsin tai kenenkään auttaa. Voi luoja, en nyt kirjoita tähän mitä ajattelen. Tipat silmissä puhukoot puolestaan ;(.

Juujuu, korvaamaton tyyppi. Liikaa ihmiset tekevät itsestään korvaamattoman tai ainakin pitävät itseään sellaisina. Kuka sitten töissä tekee ne hommat, kun sairastuu? Ei kukaan, ja tätäkin sairasta tuttuani odotetaan töihin, koska kukaan muu ei osaa hänen hommia. Samat työt + sairasloman aikana kertyneet työt odottavat, mutta sanon, että aivan turhaan. Tätä tuskin työasiat nappaa, kun taistelee elämästään. Hän teki itsestään korvaamattoman, ja varmisti näin itselleen varman työpaikan, mutta luultavasti tämä työtaakka oli liikaa. Olisi pitänyt herätä aikaisemmin.

Ja sitten tää yks, joka on menossa samaan kuiluun. Ei korvaamaton, mutta elämänmuutos on sen verran raju, että kavereita se tarvitsee. Mutta ottaako tämä apuja vastaan? Ei!

Juu, puheluissa ruodittiin tätä elämän kovuutta. Loppusinettinä todettiin, että ei kai tässä muu auta kuin elää omaa elämää.

Kuulostaa raa'alta, mutta on siinä totuuden siemen.

Kateellinen

Eräälle tyypille. On tehnyt elämänsä aikana rohkeita valintoja, ja elää nyt niiden ansiosta elämänsä "parasta" aikaa. No voiko sanoa, että lapsien saaminen on rohkea teko? Voi! Voiko sanoa, että ero on rohkea teko? Voi! Voiko sanoa, että naisen kanssa seurustelu on rohkea teko? Voi! Voiko sanoa, että keskustelu tuiki tuntemattomien kanssa netissä on rohkea teko? Ja vieläpä tapaaminen? VOI, VOI!!

Meitsi on niin mahdottoman ylpeä tyypistä, ja kaikkein parasta on se, että meitsi tuntee tyypin. Ja nyt en laita hipsukaisia ("") tuntee-sanan kylkeen, koska luulen tuntevan tyypin todella. Vielä paremmin tyyppiä oppii tuntemaan parin viikon päästä, mutta sitä ennen tulee naurettua hänen kommenteilleen, koska taas on löytynyt yksi epätoivoinen tapaus, joka ei pysty pitämään suutaan kiinni :).

Mun rohkeus jäi sitten tähän,

mutta meitsi oli ylpeä itsestään. Ehkä ei pitäisi, koska kalat pitivät madon asennusta pilkkanaan, ja söivät madon koukun ympäriltä.

Loisto porukka :)

Noi työkaverit, huh. Sitä ryhmää tulee kyllä ikävä, se nauru, ja se mille nauretaan on ihan posketonta läppää. Kuulemma kamuille tulee ikävä mun älyttömiä, uskomattomia juttuja. No joojoo, enhän ollut kahteen päivään oikein repäissyt mitään, mutta sitten... Työkaveri sanoi, ettei kahvi ole oikein maistunut töissä. No ei ole ihme ettei toisillakaan, kun on ollut kesäloma. No just, sain tunnustusta, että kato, se heräs. Mutta täytyy muistaa, millaisen porukan kanssa liikun. Oli pakko lohkaista. Tämän viikon saan vielä nauttia heidän seurasta. Ja aina kun vitsaillaan sillä, että töissä on hauskaa, että en minä täällä palkan takia ole. Melkein voisi sanoa noin. On se ihmeen paljon auttanut taas töihin palaamista, kun on mukavat kamut vierellä :).

Juu, mä yritän, yritän, ja yritän sopeutua erääseen tilanteeseen, mutta en näköjään millään pysty. Taas meni v*tuiks koko tapaaminen. Ja tiedän, että se on meikäläisen typeryydestä kiinni, mutta ei vierellä olijatkaan helpota tilannetta yhtään feikkaamalla tekopyhiä enkeleitä. Meitsi tarvitsee nyt rauhaa, joten oikein paljon lenkkejä, kuntosalia, uintia, töitä... Eiköhän näillä taas pötkitä vähän aikaa.

Väärässä paikassa, väärään aikaan

Just niin tai toisaalta oikeassa paikassa, mutta se ei ole reilua, että susta puhutaan, ja tarkoituksella puhujat haluaisivat, että kuulisit heidän puheensa. Siinä sitä sitten seurailee, kuka uskaltaa pistää faktat suoraan tiskiin, päin naamaa. Rajua meininkiähän se on, mutta se lopettaisi kyräilyn, vittuilun ja kuiskuttelun, kiitos.

No huomenna sitten maailmaan, jonka luulin olevan kadotettu, mutta näköjään se on taas löydetty.

Nappaako?

Ei... koska loma on ohi, ja mukavasti alkoi kuumeilu heti kotiin päästyäni. Kiva. No sittenhän loma jatkuu, mutta tällä kertaa sairaslomalla. Ja nappasiko kala?

No miltäs näyttää? Ahvena... Niinpä tietysti työt tunkee väkisin lomaani. Töissä erästä sanotaan ahvenaksi. Voi ku kiva. Ai että. Nyt droppia, ja krooz...

Taivas varjele

mitä sieltä tulee...

Unet

Kiitos. Ne tuovat toivoa tällä hetkellä elämääni. Aika raskasta taivalta olisi edessä ilman niiden voimaa. Kunhan ne vain toteutuvat, eivätkä jäisi vain ikuisiksi haaveiksi. No taas valmistautuminen reissuun ja toivottavasti saan unta tarpeeksi. Viime reissulla nukuin yhteensä noin 3 tuntia kolmessa yössä. Niin just, seuralainen kannattaa valita huolella...

Lintuja taas kehiin...

Kovin sitä yrittää juttuseuraa löytävän, mutta näköjään noikin lähti karkuun. Prkl. Johtuu varmaan kielimuurista?

Juu, reissu tuli tehtyä, Ahvenanmaan halki pyörillä. Sapettaa niin paljon toi ruotsalaisuus, mikä siellä vallitsi. Ihan hyvin voisi antaa Ruotsille koko saari, niin ei olisi mitään nokan koputtamista ton kielen kanssa. Maarianhaminassakin luki jätskikioskissa pekaanipähkinä. Ei varmaan olisi tiennyt, mitä tarkoitan, jos olisin sitä tilannut.

Heh, tuli sitten "vähän" kiusattua tätä ihanaa kansaa. Aloitin: "Vi har en stuga, namn ....... " Sitten se nainen pölötti jotain. Ja meitsi vastasi, juu. No kielihän vaihtui huono Suomeen ja sillee. Toinen paikka meikäläinen vastasi myyjän kysymykseen okei. No sittenhän kieli vaihtui taas, ja nyt enkkuun. Juu, ihan ymmärrettävää, kun tarkastelee seuraavaa meikäläisen lausetta: "Kan vi trycka twice?" Just niin, ilmankos ne sekaisin menee, mutta mitäs yrittää koko ajan asiakkaan kieltä. Kieltämättä arvostettava yritys. On se kyllä kumma, kun voin ihan hyvin puhua ruotsia, mutta sitten kun kysymykset tulevat puun takaa, meikäläinen vastaa okei eikä ja, joka ei tuu sitten millään kielen päälle. Ja kielihän vaihtuu aina, ja meikäläistä luullaan TIETENKIN suomalaiseksi. Hui hirveää, mutta mehän oltiin Suomessa. Siitäs saitte!

Ja kuinka ollakkaan, oli ihana palata "Suomeen", maisemat näyttivät jotenkin söpöiltä. Tarkoitan kasvillisuutta, kun tuolla saaressa oli järkyttävän kokoisia kukkasia ja rehuja. Tällainen heinäallergikko niitä stiigailee, ja varsinkin silloin kun näkee jotain kyynelten seasta. Ja sitten se kieli, ihanaa, Suomi.

Ja menisinkö uudestaan? Mikäs siinä, mutta ei ihan heti, eikä siinä seurassa...

Tampere

Ja väittikö joku, että koripallo on tyhmien laji?

Mutta tätä voisi sanoa tyhmäksi, että on lähes 24 tuntia reissun päällä pääasiassa tämän takia:

No siis, sitä on vaikea selittää, mutta kun tutustuu tyyppeihin, näkee tyyppejä, hengailee tyyppien kanssa, niin se on vähän kuin huume (ja mistäs mä nyt tämänkin tiedän?), jota janoaa koko ajan vaan lisää. Se kyllä vaatii äärimmäisen samanlaista huumoria ja sen seurauksena hulvatonta naurua. Mutta mulla meinaa loppua huumorintaju, kun nää tyypit ehdottelivat seuraavaksi Kalajokea... Olishan se kyllä huikeeta, road trip halki Suomen, ja kuulemma matkan varrella yöpyminen ei ole ongelma. Juujuu, mikäs siinä sitten. Mähän sanoin, se kyllä vetää, nyt jo hipaisee... Ääh...

Mutta nyt keskityn pyöräretkeen ja siitä selviytymiseen. Neljä päivää ankaraa sotkemista pyörällä määränpäänä Ahvenanmaa ja kuulemma takaisinkin pitäisi polkea. Kaikkeen sitä suostuu...

Se on siinä

En blomma.

Juu, hienoa. Ja nyt pakkaamaan Tammerfestejä varten.

Ruisrock 2011

Puhjeta kukkaan?

Siis apua, mitä nyt tapahtuu?

Seurataan tilannetta. Vähäks on jännää, ja kun on viel toi kukkakin... Miten se nyt tollee, kun olin just heittämässä sen roskikseen, koska järjestäen mä tapan nää kasvit aina. Nyt se kyllä pelasti nahkas, ainakin kukan puhkeamiseen saakka.

Peukkuja sille, ja no joojooo, myös mulle, oih...

Puhelin

Jos et sä soita
Mä sinuun turhaan rakastuin
Jos et sä soita
Miks kauniit vaatteet päälle puin
Jos et sä soita
Miksi sua vielä odotan
Ei kuutamoita
Jos et sä soita

Jos et sä soita
Sut tahdon pois jo mielestäin
En kapakoita, taas tahdo kiertää kotiin jäin
Se mikä alkoi, tuntui niin oikealta
Noita tunteita pyyhin jo pois
Jos et sä soita

Olen vain varjo ikkunoissa
Minkä löysin on poissa
Avaan lehden, sydämeni suljen
Uskoin kai niin sun tarinoita, yhteisiä kohtaloita
Miks mietin noita
Jos et sä soita

Sä lupasit soittaa, kun aamuyössä erottiin
Epäluulo voittaa, mä olin naiivi kai, no niin
Luin tähtimerkit, en uskonut, ne tiesi sen
Taas kierrän kapakoita
Jos et sä soita

Olen vain varjo ikkunoissa
Minkä löysin on poissa
Avaan lehden, sydämeni suljen
Elin jo niin sun tarinoissa, yhteisissä kohtaloissa
Miks mietin noita
Jos et sä soita

Jos et sä soita

(Anna Hanski: Jos et sä soita)



Anna olla

Sitä kun on saanut haluamansa,
seurailee kun toinen alkaa haluta.
Siinä se yrittää saada jännitystä elämäänsä,
mutta en jaksa enää noteerata.
Kuten sanottu, olen saanut, mitä halusin vai olenko sittenkään?
Jännittävä tie, joka ei ole enää jännittävä, mutta hyvinkin kiinnostava.
Sitä polkua ei enää jaksa kävellä.
Voi v*ttu ku kädet syyhyää, pitäiskö kirjoittaa ja vastata? EI.

Mä kyllä sanon, että tää on niin väärin. Jos kysytään, niin miksei saisi vastata? No ehkä siksi, kun ei toista tunne. Okei, okei. Shhhh...

Kyllä se tästä :)

**ttu mikä otsikko. Siis mikä SE tai no tiedetään, mutta ei ne haavat parane... "Hei, kyllä paranevat, kuori auttaa." Ai että, voi ku kiva, siis niin HELVETIN kiva juttu. Juhannus antoi hyvän otsikon blogiini. Piti hehkuttaa lomaa. No mikä estää?

LOMALOMALOMALOMALOMALOMALOMALOMALOMALOMA.

Joko riitti?

Jussi ;(

Raha ei merkitse kaikkea

No joojoo, tiedetään, tiedetään, kuuluu tuttu ääneni. Niin, jos saisin päättää, valmentaisin, leikkisin ym. naperoiden kanssa, mutta elettävä kuitenkin on. "Ei enää elätä isäni pitkät pellot...."

Ajattelin, että tänään pesistä, mutta hornetit ja naperot vetivät puoleensa, ja huomatkaa: TEIN JALKAPALLOSSA YHDEN MAALIN. Se meni näin: Oli kulmatilanne, ja syötin viereen... antaa olla. Siis kompromissi päivä, mutta pesis vai hornettien katsominen sateessa? No ei ollut vaikea valita.

Täydellinen päivä päättyi erään tokaisuun, joka lukee otsikossa. Ja lause jatkuu, eräs tulee sen huomaamaan, kun lähipiirissä tapahtuu ehkä jotain. Ei meille, mutta kuitenkin. Piste.

Saan kuulemma tietää kun asia varmistuu. En vielä. Ei se mitään. En mä haluakaan tietää, EN. Äärettömän hyvä fiilis näin odotellessa, ja ulkona sopivasti sataa. IHANAA, IHANAA, IHANAA. Nurmikot saavat vettä ja linnut löytävät helpommin matoja. No toisaalta matokanta vähenee, joet tulvivat, ihmiset vilustuvat, talojen katot vuotavat...

Juu, parempi lopettaa, ja aloittaa viikko puhtaalta pöydältä. Niin, se kyllä nyt vaatii yhden sanan:
***** (Onpa vaikeeta arvata)

Miten saisi ton turvan kiinni?

No onpa lause, "turvan". Nyt kun näin tuoreeltaan sanaa ajattelee... Juu, poks, *****, auts.

Ai noin, hurjaa :)

Jotain järkevää

Lomaan pari viikkoa...
kuusi työpäivää...

No sitten meni retkeilyhousut... Maistui raudalle, siis en syönyt, mutta silitysraudalle kelpasi, **ttu. Ai niin, sori, väärä sananvalinta.

Huhhuijaa, seuraavaksi voisi kirjoittaa: miten saisi ton turvan kiinni?

Possuilua

Olikohan kuunpimennyksellä vaikutusta, mutta eilen yöllä tuli sitten syöpöteltyä. Tietty ajanjakso päättyi, A"A"-kerhon geishat sanoivat toisilleen hyvästit. Näen vielä kyseisiä henkilöitä tai kahta näen, yhtä en, mutta ryhmä hajotettiin, ja elokuussa sitten jatketaan taivalta eri ryhmissä joulua kohti. No viimeinen yö oli hervoton, ehkä yllättävästikin ei haikea... Niin, näkeehän noita sitten, ja ymmärrettävä siirto pomolta. Ei mua voi jaksaa millään kuunnella kaksi periodia putkeen. Ja toisaalta hyvä, koska jutut meinasivat loppua kesken... tai no toiveajattelua.

Tultiin sitten tauolle ja nähtiin kuunpimennys, ja eräs sanoikin, että se jatkuu vaan, kun pilvet menivät eteen. Ehdotin, jos ikkunaa teipattaisiin pahvilautanen, niin olisi aina kuunpimennys. Olin kuulemma kauhean viisas. Ja hei, se oli jopa toinen tokaisu samana yönä.

No toinen oli sellainen, että me kasasimme lautasiimme herkkuja keittiössä, ja sitten meitsi sanoi, että kovinpa teillä näyttää olevan samanlaiset eväät tänään kuin mulla. Mikä sattuma! No eräs tuli keittiössä ja sanoi, että onpas teillä hyvännäköiset eväät, ja myönsi, että kuuli meitsin sanat, joita hänen oli pakko lainata. Hei, ihan vapaasti. Älkää huoliko, sanoja riittää jaettavaksi.

Juu, ajanjakso loppuu, ja nyt kun sitä ajattelee, niisk ;( . Katsokaas kun tänään saatiin sitten yhdeltä työkaverilta tunnustusta: Kaksimielisesti ajattelevilla on aina hauskempaa. Ai no... en nyt tiedä. No voi sanoa, että ajatusmaailma on rennompaa, ja nämä tyypit eivät nipota kauheasti. Inhoan sellaista, jos se menee äärimmäisyyksiin, mutta mielestäni me ollaan pysytty hyvän maun rajoissa. Vai mitä mieltä olette seuraavasta?:

Taukohuone. Tämä kuiva ihminen sanoo, että pakkaamoon ei kannata mennä, kun etiketit menee päin **ttua. No yksi meistä sanoi: ai ne menee sinne? Ja meitsi: juu, on varmaan  parempi ettette sitten mee sinne. Niin, KUKA aloitti? Ja sitten päivän päätteeksi käveltiin kotiin, ja tämä samainen kuivis sanoi, että joskus päivä menee hyvin, ja joskus taas päin **ttua. No yksi meikäläisistä tokaisi, ai ne menee taas sinne. No kuivikselta tuli sitten tämä kaksimielisyyslause. No hei, itse käytti **ttu sanaa, ja jos ei huumorintaju riitä pidempään sanan käsittelyyn, niin lopettaisi sitten sanan käytön.

Ja blaablaa... Seuraavaksi voisi kirjoittaa jotain järkevää...

Tsek

No nyt se on sitten tältä kesältä tehty. Kolari. Pyörällä. Joten eiköhän se nyt ollut tältä kesältä siinä. Tsek.

Niin, ja toinen juttu. Tuli käytyä kaupassa, ja mä varastin, hups. Siis oikeasti vahinko, kun huomasin pakatessa vanukaspurkin olevan veskan alla. No, paskamainen loppuhan siitä tuli, siis en jäänyt kiinni, mutta kauhea omatunnon tuska jäi. No taas sain rastin. Tsek.

Lehdessä oli juttua, että lääkäreillä olisi tuollainen tarkistuslista. Ja on kuulemma vähentänyt komplikaatioita. Mahtaako siinä listassa olla myös kohta, jossa lukee: Jäi veitsi potilaan vatsaan. Juu, toi on kyllä parempi tarkistaa tai sitten vaan laittaa pokkana, kuten meillä töissä on tapana, punainen pallura, että sori, sori, tällä kertaa unohtui. Tsek.

Riidankylväjä

Itse asiassa biisi tuli mieleen, kun kuulin sen radiosta. Ehdottomasti paras biisi ja veto Ruisrockissa 2010. Niin, Ruisrock... jonne oli päästävä, johon pääsin, ja se piti unohtaa. Mutta, aika kultaa muistot ja nyt olisi pari artistia, joita haluaisin mennä katsomaan. Ajattelin kuitenkin jättää väliin, mutta työpaikka lupasi sponssata vähän, joten...

Nyt kyllä sopii vallan mainiosti toi riidankylvääjäkin tilanteeseeni. Niin, onko sitä ehdoin tahdoin pakko kerjätä verta nenästä: "Kohta et viereltäsi löydä yhtään ystävää...". Just niin.

Mutta aika jännä, täytyy myöntää, että olin tänään hiljaisempi kuin yleensä. Ei mitään suurempia huolia, samaa vanhaa paskaa, mutta jotenkin oli tankki tyhjä. Ei höpöttelyä vaan pakollisiin kysymyksiin vastauksia, ja uppoutumista radion ihmeelliseen maailmaan. No enkös mä saanut sitten kuulla tästä. Kuulemma, kun on kerran pelle, niin siitä leimasta ei pääse millään eroon. Hei suokaa mulle edes yksi päivä kuukaudessa, please. Eihän noi stand up koomikotkaan oo kotona hauskoja tai ainakin niin ne väittävät. Minäkin olen töissä, ja hups, nyt pääsi toi arkiminäni esiin. Sitä ei moni pääsekään seuraamaan, joten voi olla kauhea shokki kun totuus paljastuu.

Juu, shhh... , pesen hampaat, käytän hammaslankaa ja rukoilen.

Saaristo-Open

"Pyörällä matkaan. Ilma ei ollut ihanteellinen, sadetta räpsi silloin tällöin ja lämpöasteita ei ollut nimeksikään. Heti portilla takavarikoitiin virvoitusjuomapullo, mikä ei sinänsä ollut ihmeellistä, mutta kun siinä oli sinetti jäljellä ja infossa luki, että alkoholijuomat kielletty. No niin, jatketaan. Tarkoitus oli nähdä Kaapelin veto, mutta käynnistysongelmat ja ehkä nopea humalahakuisuus veivät voiton. Täytyy mainita, että Kaapelissa soittaa mun ala-asteen ope, joten melkein sukua julkkikselle. Nyt jäi nimmari saamatta luokkakuvaan, voi ei :(. Aika hassu meininki, kun artistit eivät soittaneet heti peräjälkeen. Alueella oli anniskelualue, ja aina kun artisti lopetti, tila tyhjeni ja taas saatiin paikalle lisää kännisiä. Vicky Rosti ja Menneisyyden Vangit hyvä, Anna Eriksson huono, Yö yllättävän hyvä ja Lauri Tähkä ja Elonkerjuu ehdottomasti paras. Tää veti leukoja kattoripustuksissa, ja muutenkin riehu bändiläisten kanssa telineissä. Mikä apinalauma. Nauratti myös tilanne, jossa Lauri aloitti laulun: Taivas se on minun pääni päällä, ku (katsoi taivasta ja unohti sanat, siistiä). Se on hyvä mainita, että sade ja kylmä ilma ei haitannut, joten turha stressi ilmojen suhteen voi jättää narikkaan. Annan kohdalla meinasi tulla kylmä ja äitiä ikävä, mutta onneksi se oli lähellä, ehkä liiankin. Vaikka ilma ei fiilikseen vaikuttanutkaan, niin pidempään alueella hillumiseen ei ollut mielenkiintoa. Odotti ihana syyskuinen pyöräretki kotiin. Onneksi sain siskon seuraksi, jotta matka ei olisi ollut tylsä. Hyvä matkaseura (ei puhuttu mitään), yritettiin vaan kiirehtiä kotiin lämpimään. Tuli sillä matkalla poliisiakin pakoiltua, ei nimittäin ollut lamppua, mutta onneksemme nää oli pysäyttäneet yhden auton, niin me pokkana pyöräiltiin vain ohi. Nii-i kriminaalit. Ja kun tää noin puolentunnin matka oli venynyt tunniksi, mä kuulin äänen kloks. Kyllä mää sen tiesin, mun siskon ketjut lähti. Mut siinä vaiheessa, kun koti on sadan metrin päässä, niin mua ei voisi vähempää kiinnostaa. No hei, sitä vettä tuli ku aisaa. Tosin kiinnostus kummasti heräsi, kun tää soitti 10 minuutin päästä, et ketjut lähti (aijaa), et voinks mä nukkuu sun luona. Ja mä sanoin: TOTTAKAI"

Juu, näin vuonna 2010, nyt oon visusti kotona. Tää nyt vaan putkahti mieleen, kun äsken tuli ystävältä soitto. Vartin taivuttelun jälkeen luovutti... Ei tällä kertaa, sori :(. Ja nyt pieni patikkalenkki kuumaan hornankattilaan. Ulkona on TODELLA kuuma, joten enköhän mä taas löydä itseni sadettajan alta. No hei, se viimekertainen oli pallon vika.

Ja vielä kerrotaan puhelun viimeiset sanat:
"JUO SÄÄ VAAN SITÄ VETTÄ ETTEI TUU NESTEHUKKA!"

Talviturkki veks

ja karvalakki myös. Juu, tavoite tuli saavutettua, ja jätin yltiöpäisen pulikoinnin väliin. Ei merivesi niin hirveän kylmä ollut, mutta jonkun oli vartioitava meikäläisen veskaa. Ja kiitos kaikille poissaoleville kamuille, piti tehdä tämä toimenpide ihan itse.

Ei hullumpi tapa viettää PIIIIIIIIIITKÄSTÄ aikaa päivä äärettömän hyvässä seurassa. Siis ainoastaan mä, ja olihan noita tyyppejä siellä sun täällä, mutta en mä niitä tuntenut.

Nyt on siistii, siis kämpässäni, mutta myös rannalla, placessani, kahvilassa. Jep, hurjan siistii, ja kuulemma luvassa on makeaa elämää... kolmen viikon päästä, vasta :( . No sitä ennen yritetäänpä nyt olla, varotaan tota tulevaa S-O viikonloppua. En ole menossa festareille, ja muutenkaan ei ole suurempia menemisiä tiedossa, mutta on tossa joku taika.

Ja mikäs on sen parempaa viettää viikon viimeistä vapaapäivää kuin kuunnella ja katsoa erästä naisartistia DVD:n muodossa. Radiojuontaja kuvaili hyvin artistia: "Plusmerkkinen keskisormi", se kertoo ladyn asenteesta. Hyvin sanottu :).

Viettäkää rauhallinen viikonloppu,
meitsikin rauhoittuu työn merkeissä.

Pallot

Onhan noita, kori- , lento-, salibandy-, jalkapallo-, pesäpalloja jne., ja ne ovat keskenään hyvinkin erilaisia. Siis jokaisella on oma boksi. Se on sitten ihan yksi lysti minkä värisiä pallot ovat. Ei se suoritusta paranna/heikennä (tai no jos on punavihersokea). Mutta miksi niillä täytyy olla oma boksi? Onko niitä pakko lokeroida johonkin kastiin?

No niin, koripallolla on aina erikoiskohtelu, ja sitä ei saa potkia, koska se on KORIPALLO. Niin, mutta kun jalkapallolla yrittää heittää koriin, kuka estää ja sanoo, että jalkapallo on tarkoitettu potkimista varten. Ei kukaan.

Nyt on kyllä taas pallot sekaisin...

Västäräkistä vähäsen

Västäräkki on ... ja paskat. Tää on nyt tätä, tiiraillaan pönttöjä. Kauhean vaikea sanoa, mitkä linnut olivat kyseessä, mutta toisella oli päällään Västäräkin kaltainen nuttu. ..ttu mikä urakka etsiä linnuille nimi, ja PAKKOHAN mun se nyt on tietää, kun kerran haluan olla niin älyttömän viisas. No, sovitaan, että kirjosieppoja ja toisessa pöntössä keltasirkkuja. En kerro missä pöntöt sijaitsevat, koska muuten meikäläisen VIISAUS saisi taas rajun kolauksen.

Siihen en nyt lähde mukaan, että tutkisin, kuka näistä siipiveikoista on jättänyt jätöksensä pyöräni satulalle. Liian hankalaa, jopa mulle.

No joo, bongari tosiaan. Tästä tulee kohta lintublogi. Mä oon jäänyt jotenkin noihin lintuihin kiinni ja tähän päteekin ystäväni sanonta: "Kun klitteriä kerran saa, niin siitä ei pääse ikinä eroon." Tiedän tunteen.

Mutta kysymykseen: lintu vai kala?

Ehdottomasti LINTU :)

Ei saa olla niin nainen!

Jaa, ja kysynpähän vaan, että miten toiki voi nyt olla kohdallani mahdollista? Ennemminkin päinvastainen tokaisu olisi ollut ehkä ymmärrettävämpää? No joo, elellään sit sillai kuin ennenkin, huh. Meikäläinen saa olla oma ittes :).

Ja make my day... Jotkut ovat saaneet nyt vihiä meikäläisen kampanjasta, kun olisi huomenna tuplabuukkaus. Pyöräretki vai suunnittelematon päivä ystävän kanssa? No siis, yhdistelemällä nämä kaksi, niin asia on sillä selvä. Mutta ei. Kova kilpailu (kampanja nähkääs menossa), molemmat haluaisivat omistaa päivän VAIN mulle. Ei muita osapuolia.

Jaa-a. Siis molemmissa olisi puolensa, mutta nyt kyllä katson ton suunnittelemattoman kortin. Paree olla hyvä :).

Rahakirstun omistaja

Onneksi olkoon. Varmaan raha vaikutti tässäkin asiassa, että sait juuri tämän päivän nimellesi. Se toinen ei ollut kauhean iloinen, että sille tuli kaveri.

Make my day!

Välillä sitä tuntuu, että onko mulla sitä elämää ollenkaan. Sitten lauantai, ehkä tämän kesän paras päivä. Sori niille, joiden kanssa olen jo kesällä hengaillut. Koittakaa seuraavalla kerralla pistää paremmaksi. Juu, oli ensin Flowparkkia, sitten tapaamaan ystävää, joka on toipilaana ja sitten keikka Naantalin Kaivohuoneella. Oli aikamoinen minuuttiaikataulu koko päivän, mutta ei tätä päivää hevillä unohda. Sen vuoksi on parempi kuunnella rockkia, jotta muillakin olisi mahiksia tehdä kesäpäivistäni vieläkin parempi.

On muuten jännä, kun luulee tuntevansa jonkun. Vähän luulin tyyppiä kuivaksi. No ehkä makea siideri auttoi, tosin itse tyyppi ei sitä juonut. Aivan äärettömän hauska, ihana nauru, pilke silmäkulmassa, ja on se niin viisas. No sen entuudestaan tiesin, mutta nyt sen pointsit mun silmissä kasvoivat, kun enää se ei esitellyt viisasta vaan uskaltautui heittäytyä hetkeen. WOW.

Pistos

Auts, siis oli se kai aurinko asialla, ku eilen tuli vähän juteltua pehmosia. No oliko toi nyt jollekin yllätys, että multa levottomuuksia löytyy. Mutta kun keskustelu johtaa siihen, että lasipurkeillakin on tunteet, ja samalla niitä lasipurkkeja kattoo. Ei tippa silmässä, mutta kuitenkin, ja miettikäähän sitä mitä vieressä oleva purkki ajattelee, kun edellä oleva rikkoutuu. No ilkeä purkki sanoisi, koita nyt hyvä purkki pysyä radalla, että sulla on aika huono tasapaino. Tää lempeä purkki olisi empaattinen tätä kohtaan, ja surkuttelisi tämän kohtaloa. No joo, työkaverit sanoivat, että MEE jo sinne KAIVOON. Ai, hyppäättekö perässä?

Ja sit viel tää, mulle sanottiin, että ollaanko me kaverini kanssa vähän niin kuin majakka ja perävaunu. On nimittäin tyypin kanssa huima pituusero. Mä sanoin ei, koska mä en ole PERÄSSÄ HIIHTÄJÄ vaan EDELLÄKÄVIJÄ. Ja taas sellainen mulkaisu, että mut olisi upotettu pää veden alle ellen olisi pistänyt ripeästi töppöstä toisen eteen.

Mutta nyt leikkimään Tarzania...